Talvi saapui

Niin se lumi satoi jälleen tänne Tampereellekkin. Tosin viikon päästä se on varmaan jo sulanut pois. Talven kanssa samoihin aikoihin itselleni koitti joululoma. Nyt on varaa omistautua täysin urheilulle, kun ei ole koulu häiritsemässä harjoittelua ja palautumista. Aamuisin on aikaa juosta kauas ja iltaisin juosta lujaa. Välillä iltalenkin voi korvata kuntopiirillä. Kun joulu on juhlittu, alkaa Keski-Tampereen sprintti viikko. Urheilijan elämähän on tätä nykyään silkkaa juhlaa.

Lauantaina olisi tiedossa seuraava testijuoksu. Paikat rupeaa olemaan kunnossa, eli jalkavaiva on melkein selätetty. Kunnonkin pitäisi olla hyvä, joten oman ennätyksen tekeminen voi olla ihan mahdollista ja ainakin se on suotavaa. Reeniähän on tullut viime aikoina ihan mukavasti ja monipuolisesti. Sunnuntaina kävin voimareeninä raahailemassa joulukuusia metsästä, metsien mies kun olen. Sen verta olen kuitenkin kaupunkilainen, että jonkin verran otti käsiin. Koko urakan kruunasi töiden päätteeksi juodut kahvit metsän kupeessa.

Tänään tuli aamusta kiskottua vuorostaan pidempi lenkki. Aikaa kulu semmoiset 2:12. Keli oli mukava ja jäinen maa rohisi kivasti Sarvojen alla. Illalla tulee varmaankin tehtyä kuntopiiriä. Loppuviikko sitten määrää vähentäen kohti testijuoksua. Sitten kahtellaankin millaisessa kunnossa sitä ollaan.

Tässä vielä viikon lukuvinkki seurattavaksi blogiksi ellette ole jo katsastaneet:
http://sub230.blogspot.fi/

Tilannekatsaus

Tässä on taas päässyt vierähtämään tovi siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Tosin eipä minulle ole sattunut suuria saavutuksia, joista kertoilla. Tasaista ja mitäänsanomatonta puurtamista. 

Pari viikkoa sitten tuli juostua testijuoksu, mutta siellä kärsin syksyn aikana tutuksi tulleesta jalkavaivasta eli jalkaterän puutumisesta. Ongelmaa on yritetty ratkaista venyttelyllä sun muulla. Eilinen fysioterapeuttikäynti taisi vihdoinkin paljastaa syyn. Sitä en rupea asiasta ymmärtämättömänä sen kummemin availemaan. Hoitoliikkeet on kuitenkin aloitettu ja eiköhän se siitä parane.

Reenaaminen on ollut voima- ja pk-painotteista. Jonkin verran vk:ta vetojen muodossa. Eipä pidempiä vauhdikkaita lenkkejä ole tosin pystynytkään  oikein tekemään jalkavaivan vuoksi. Reeneissä rastit on ruvennut löytymään hieman paremmin, tosin suunnistusmäärät ovat olleet aika alhaiset.

Näin joululoman lähestyessä ja lukiota ollessa jäljellä loppurutistuksen verran, on hyvä miettiä myös tätä puolta. Kaksi ja puoli vuotta on mennyt nopeasti. Nyt olisi koulua jäljellä aika lailla tarkalleen yksi jakso. Oikeastaan tänä vuonna olen vasta tajunnut sen, että olen todella hyvä koulussa, etenkin historiassa. Kirjoituksissa hissasta tuli se L ja olin myös koulun joukkueessa Turvallisuuspoliittisessa tietovisassa. Sekin meni ihan mukavasti joukkueemme sijoittuessa neljänneksi. Hyvyyden tajuaa siinä, kun miettii kuinka vähän noiden eteen on kuitenkin tehty loppupeleissä töitä verrattuna esimerkiksi urheiluun. Urheilussa paras SM-sijoitus on 11. ja historiasta L, jota voi verrata ihan hyvin SM-mitalliin. Toki historiassa sitä työn tekoa tulee huomaamatta, kun lukee asiaan liittyviä artikkeleita ja kirjoja silkasta mielenkiinnosta. Katsotaan, mihinkä tämä mielenkiinto minut lopulta vie.

Eilen, tänään, huomenna

Viimeksi kirjoitellessani kerroin harrastavani näin syksyllä hieman leireilyä. No nyt nuo leirit ovat takana ja täytyy sanoa, että molemmilla leireillä oli hyviä harjoituksia tarjolla. Valitettavasti itse en ollut parhaimmassa suunnistusvireessä, vaan homma oli koko ajan enempi vähempi hapuilua. Joka reeniin tuli vähintään se kaksi kappaletta pummeja heitettyä. Fyysiseltä kantilta ajateltuna reenit kyllä menivät hyvin. Kulkua löytyi vielä viime sunnuntainakin sopivasti.

Lähiaikoina ei ole urheilurintamalta mitään erityistä tiedossa. Homma on sitä kuuluisaa puurtamista syksyn pimeydessä. Juoksua, lihaskuntoa ja suunnistusta sopivassa suhteessa. Ensi viikolla olisi ohjelmassa kauden ensimmäinen testijuoksu. Omaa ennätystä pitää yrittää parantaa, mutta saa nähdä kuinka käy.

Näin uuden kauden alkupuolella on hyvä miettiä myös tulevaisuutta eli huomista. Asettaa tavoitteita kaudelle ja miettiä paikkaa huippukunnolle. Itselleni ensi kesästä tulee ainutlaatuinen, sillä varusmiespalvelus Porin prikaatissa alkaa heinäkuussa. Tästä syystä asetan omat urheilutavoitteeni alkukesälle. Pääkisa on SM-keskimatka ja sielä olisi tarkoitus olla kauden kovimmassa kunnossa. Syksylle en aseta tavotteita, koska on epävarmaa kuinka loppukesällä ja syksyllä on aikaa harjoitella tai edes kilpailla. Varusmiespalvelusta odotan kuitenkin innolla, sillä se tarjoaa jotain uutta koulussa puurtamisen tilalle.

Näin loppumainintana todettakoon, että hissasta tuli kirjoituksissa L. Se on menneen kauden paras saavutus.

Uuden kauden aloitus

Taas on aikoja eletty tällä elon tiellä. Paljoa ei olekkaan tapahtunut sitten viime kirjoittelun. EP:n jälkeen meni pari viikkoa nilkkaa parannellessa ja vasta viime viikonloppuna pääsin kunnolla uuden kauden makuun. Ei siinä mitään, kyllähän se oleminenkin tuntui ihan hauskalta näin vaihteeksi. Uuden kauden seuraava etappi on viikonloppuleiri Solvallassa tulevana viikonloppuna ja toinen etappi on ensi viikolla viikonloppuleiri Lappeenrannassa. Leireilyä on siis luvasa ihan kiitettävästi. Etelään en ajatellut suunnata, vaan pitäydyn vanhassa ja pysyn ihan koto-Suomessa. Kirjoitusten jälkeen olen kyllä miettinyt lähteväni Saariselälle suksimaan. Katsotaan jääkö vain ajatuksen tasolle.

Tuleva kausi onkin monesta syystä mielenkiintoinen. Junioriviesti-ikäinen kun en enää ole, niin viestikisojen määrä putoaa roimasti. Jäljelle jää vain suurviestit ja SM-viesti. Kaltaiselleni viestimiehelle tämä on hieman ikävä juttu. Pitää varmaankin siirtyä ihan täysin distanssimatkojen suunnistajaksi. Viestihommelien lisäksi toinen mielenkiintoinen seikka on valtion tarjoamat aktiviteetit, mutta niistä lisää myöhemmin.

Että sellaista täällä Tampereella. Illalla olisi tarkoitus käydä lenkillä.

Kauden paras

Viime viikonloppuna ratkottiin suomenmestaruuksia SM-erikoispitkillä. Itselle sattui kauden paras suoritus, joten sen kunniaksi tarjolla on pientä tarinan tynkää. Tulokset, Kartta

Kisoihin valmistautuminen tapahtui melko tutulla kaavalla. Pohjat kunnolle luotiin talvella ja syksystä tuli juostua jonkin verran pitkiä lenkkejä ja vauhdikkaita lenkkejä. Viimeinen viikko kevyesti. Pientä harmia aiheutti vasemman jalkaterän puutuminen, jonka syyksi osottautui kireä pohje ja hoitokeinoksi venyttely. Edeltävällä viikolla tuli katseltua jonkin verran alueen vanhaa karttaa ja Lammikko veti edeltävänä iltana pikku briifaukset. Tuntemukset olivat hieman kaksijakoiset. Tiesin pystyväni hyvään suoritukseen, mutta takaraivossa kummitteli välillä epävarmuus.

Majoitus oli aivan kisakeskuksessa, joten kisa-aamuna verryttelemään pääsi suoraan lämpöisestä. Lisäksi ei tarvinnut herätä kovin aikasin, mikä on aika suuri plussa. Verryttelyt olivat aika lyhyet. Toisaalta kun matka on pitkä, niin ei verryttelyn pidä kestää kauaa.

Lähtöviivalta matka K:lle ei ollut kovin pitkä, joten heti alusta piti olla skarppina. Paukusta lähdettiin liikkeelle ja heti ykköselle avautui mielenkiintoinen väli. Valitsin oikean kierron, kuten moni muukin. Seläksi yritin hakea jonkin kovan menijän selkää ja kyllähän niitä oli tarjolla. Ykkönen löytyi mukavasti ja parkkeerasin itseni letkassa aivan isojen pyssyjen tuntumaan. Kakkoselle mentiin melko suoraan ja isot pyssyt osasivat luonnollisesti vetohommat. Mustonen ja Sorsa ainakin näyttivät painavan edessä, näin muutamia mainitakseni.

Kakkoselta alkoi ensimmäiset hajontalenkit. Letka lähti kiertämään mäkeä oikealta. Pikaisella analyysillä tulin tulokseen, että heillä on pidempi lenkki ensiksi. Tein oman ratkaisun ja lähdin työstämään aika suoraan mäen rinnettä myötäillen. Rastin läheisyydessä hieman nostelin, jotta rasti löytyy virheettömästi. Lippu halkesikin mukavasti ja muita näytti tuliven perässä. Rastilta lähdettäessä Nouskin Ylinen painoi ohitse ja valitsin hänen selkänsä. Väli mentiin aika suoraviivaisesti, mitä nyt tietä vähän hyödynnettiin.

Sama meno jatkui vitoselle, mutta kutoselle mennessä jalat painoivat jonkin verran ja Ikaalisen värit hukkuivat kuusikkoon. Seiskalle mennessä pohkeessa rupesi painamaan ja jalkaterästä rupesi lähtemään tunto. Kirosin mielessäni, mutta onneksi lippu löytyi hyvin. Rastilta lähdettäessä kuitenkin nyrjäytin samaisen jalan nilkan oikein kunnolla. No onneksi jalka sitten puutui ihan kunnolla, niin ei kipu haitannut. Kerrankin ongelmat kääntyivät hyödyksi. No tässä vaiheessa olivat melkein kaikki selät kadonneet. Pari vilkkui horisontissa, joten perään vain. Sen verta menoni oli hidasta, että pääsivät ysille tullessa karkuun. Kympille mennessä näin parivaljakon selät kerran.

Kympiltä lähdettäessä suuntasin heti tielle ja sainkin edellä parivaljakon kiinni. Tiepätkällä essulaisen kanssa oioimme suoraviivaisemmin ja aloimme taittaa matkaa kahdestaan. Porukkaan liittyi myös edustaja Hiidenkiertäjistä. Seuraavat rastit löytyivätkin ihan mukavasti. 14. lähdettäessä suuntasimme HiKiläisen kanssa suoraviivaisemmalle valinnalle. Matkalla tuli hyödynnettyä juomapisteen tarjontaa. Rasti löytyi hyvin ja essulainenkin tuli melkein heti meidän jälkeemme rastille. 15. otimme tiekierron ja itse söin ensimmäisen satsin rusinoita. 16. lähestyessämme kiihdytin vetohommiin. Lippu löytyi ja matka jatkui. Perhosille tullessa porukkamme rupesi hajaantumaan. Perhoset menivät osaltani ihan mukavasti, mitä nyt 23. tuli vähän seisoskeltua. Perhosilla sain myös kiinni Suomusjärven Kerkolan.

Tässä vaiheessa rupesin olemaan jo hieman puhki. 25. mennessä otin toisen satsin rusinoita ja join juomapisteellä. Rasti löytyi kohtalaisesti ja leimasin ihan Kerkolan tuntumassa. Kyseinen rasti oli muuten online rasti ja sijoitus leimatessa kahdestoista. 26. vedin suoraan, kun taas Kerkola ja HiKiläinen kiersivät. Rastilta lähtiessäni Kerkola tuli rastille. Kolmanneksi viimeiselle menimme aika lailla samaa tahtia. Rastilta lähdettäessä olin hieman edellä, mutta tieltä metsään siirryttäessä Kerkola kuittasi ohitseni. Tässä vaiheessa ajattelin, että tulee aika tiukat paikat. Mahdollisesti loppukirikamppailu ja jalat eivät olleet ihan tuoreimmat. Rastille kuitenkin vedimme hieman liikaa vasemmalle. Minä huomasin rastin ensin ja olin jo juoksemassa pois kun Kerkola leimasi. Sen jälkeen mahanalus oli jalkoja täynnä enkä tainnut edes muistaa varmistaa viimeisen rastin koodia. Paikan onneksi tiesin ennalta. Loppukiri irtosi ja maalissa olin 11. Olo oli kaiken antanut.

Reissu oli suoraan sanottuna aika moinen taistelu. Nautin kuitenkin joka hetketä ja viimeistään maalissa maatessani olo oli mahtava. Kisa oli myös hyvä osoitus siittä, että talven ja kesän työ ei ole mennyt hukkaan. Tuo plakettin eroa jäänyt kaksi minuuttia on ihan mahdollista kuroa umpeen tulevaisuudessa. On vain tehtävä töitä.

Keskinkertaisuus kunniaan

Nyt on kyllä tullut vastaan sellainen musiikkikappale, että on täälläkin hehkutettava. Kappale on nimittäin Aviciin Trouble. Sanat sopii todella hyvin tälläiselle keskinkertaiselle urheilijapuuhastelijalle:

"Never been last, but I've never been first 
No I may not be the best, but I'm far from the worst
No I may not be the best, but I'm far from the worst

Oh I've seen trouble more than any man should bear
But I've seen enough joy, I've had more than my share"

Harvoin tulee vastaan näin samaistuttavaa kappaletta. Joskus olen kyllä saattanut olla vika, mutta on sitä tullut joskus joissain pikkukisoissa oltua ekakin, niin kumoavat hyvin toisensa.

Huomenna olisi sitten tiedossa kauden toisiksi viimeinen startti. Osallistujamääräkin on tuplaantunut sitten viimekatsomisen. Kova kisa tulossa.

Suunnistuksen puolelta on nostettava myös esille se, että olen kauden parhaimmassa yösuunnistuskunnossa. Jäi meinaan viime NRCC:ssä virheminuutit melko vähiksi. Tälläinen vire kun olisi ollut pari viikkoa sitten, niin sijoitus SM-yössä olisi ollut huomattavasti parempi. Tai ainakin parempi. Nythän oli toki letkaa tarjolla, kun oli yhteislähtö. Piti valita vaan taitavin vetäjä, mutta silti.

Muuten tässä ollaan oltu melko pyöräilypainotteisella linjalla, kun ovat nuo pohkeet tupanneet olemaan vähän jumissa, etenkin tuo vasemmanpuoleinen. Siittä kait tuo jalkavaivakin on johtunut. Ylipäätään pyöräily on hyvää vaihtelu juoksulle, jota on tullut viime aikoina melko reilusti. Fillarointi on kyllä hauskaa, varsinkin kun sitä tekee poluilla ja metsäautoteillä. Toki mukava pakkassää helpottaa, sillä pahimmat kurakot ovat jäässä.

Tuli sattumalta ajettua Taivalpirtin reitin latupohjaa. Oli kyllä ihan mukavaa mentävää. Parissa kohtaa oli sen verta kivikkoa ja puuta, että piti talutella.

Pitihän sitä käydä testaamassa Ruskon uusi asfaltti baana. Kulki kuin Tourissa konsanaan, vaikka pyörä ei ole kovin rullaavaa sorttia. Liekö sitten mielikuvitus ollut asialla...

Optimi on 3:20

Terve. Taas on aikoja eletty ja sitä rataa. Spotifyn soittolistaa katselessa tulin siihen tulokseen, että optimi kesto kappaleelle on noin 3:20. Tai ainakin suurin osa noista nykybiiseistä kestää aika lailla tuon verran. Saattaa olla jokin taiteellinen seikka, tiedä häntä. Mutta kyllä mulla ihan asiaakin on.

Kun niitä aikoja on elelty, kisat kalenterissa sitä myöden vähenevät. Nyt niitä on jäljellä tasan kaksi kappaletta (Ei 3:20 kestäviä kappaleita. Hehe, huumoria kehiin). Jännäähän tuossa määrässä on se, että määrä on sama kuin edellisessä postauksessa, vaikka Jämi onkin jo juostu. Viime perjantaina nimittäin ilmottauduin Tampereen koulujenvälisiin suunnistuskisoihin. Sarjassani on kova kilpailu tiedossa, sillä osallistujia näytti olevan oikein kaksin kappalein.

Jämin suunnistusmaratoni meni hieman penkin alle. Lippu löytyi kyllä hyvin, mutta iski jokin jalkavaiva. Veri ei oikein tuntunut kiertävän, niin aika meni kengän kanssa tapellessa ja sitä löysäillessä. Oikee syy taisi kuitenkin olla lihasjumi tai joku vastaava. Ongelmat ovat onneksi kuitenkin ratkaistavissa.

Rankisija on ollut viimeisen kuukauden kivassa pudotuksessa. No okei. Kyllähän se on noussutkin siittä, mitä se oli heikoimmillaan kuluneen kuukauden sisällä. Hyvä jutsku on kanssa se, että loppusijoitus on tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Kehitys kehittyy ja niin edelleen.

SM-todellapitkille on nyt aikaa aika tarkalleen 12 päivää ja 20 tuntia. Reenailu on menossa, joten kunnosta ei jää kiinni. Ainakaan jos menee tarpeeksi hissukseen. No ei vaan. Kyllä kunto on ihan mukava. Saatanpa olla jopa elämäni kunnossa. Rankisijakin nimittäin tukee tätä teoriaa. Nyt vain hyödynnetään koeviikon tarjoamat vapaapäivät, niin saadaan hyvä loppusilaus. Todellapitkillä isketäänkin sitten kaikki peliin, sillä se on kauden viimeinen mahdollisuus vähän kaikessa. Se määrittää, mikä maku suussa lähdetään vääntämään reeniä syksyn pimeydessä ja talven kylmyydessä.

Seikkailujen yö

Kuten otsikosta voi päätellä, on viime aikoina tullut yösuunnistettua. Kyse ei kuitenkaan ole Kangasala SK:n järjestämästä yökisasta, vaan ihan oikeista SM-karkeloista. Tekeminen oli kyllä oravapolkutasoa, muta näillä pohjilla se ei ollut mikään ihme. Ykköselle tein virhettä noin 10 minuuttia ja neloselle viisi. Loppu tuli rauhallisella vauhdilla melko hyvin. Virhe tapahtui oikeastaan jo siinä, kun edellinen (pieleen mennyt) yöreeni on keväältä. Koko vuodelta yösuunnistusta on siis noin tunti. Syksyn yöreenit saivat väistyä YO-kirjoitusten tieltä.

Kausi on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että kisoja on jäljellä tasan kaksi kappaletta. Ensi launtaina juostaan erikoispitkää matkaa Jämillä ja 18. päivä ensi kuuta mitellään saman matkan Suomen mestaruuksista Vehkalahdella. Mielenkiintoiset ja rankat kisat ovat edessä. Kisoissa on tarkoitus tehdä rentoa työta ja nauttia joka kilometristä. Erikoispitkä sopii meikäläiselle tosi hyvin, sillä matkaa on sopivasti ja yhteislähdöllä lähdettäessä tuppaa olemaan muutakin porukkaa matkalla samalle rastille. Jämillä on kaiken kruunuksi todella hieno maastoa jolkottaa menemään. Saa siis nähdä kuinka kisoissa käy.

SM-viikonloppu

Menneenä viikonloppuna kilpailtiin SM-mitalleista niin sprintissä kuin viestissäkin. Itselle sprintissä tuli perus sprinttisuoritukset. Karsinnassa tekeminen riitti A-finaalipaikkaan, joten tavoitteet toteutuivat. Finaalikin meni muuten hyvin, mutta kakkoselle ajoin katiskaan. Ilman virhettä sijoitus olisi ollut 18.

Viestiin olin toivonut aloitusosuutta ja se minulle tulikin Pyrinnön kolmosesta. Lauantai-iltana joukkoeisiin tuli kuitenkin poisjääntien johdosta muutoksia ja löysinkin itseni kakkosen aloittajan roolista. Rehellisesti sanottuna en olisi tuota ylennystä kaivannut, sillä tavoitteena oli päästä juoksemaan paineetta ja nautiskellen kolmosessa. Uskoin, että en ollut pätevin tuohon rooliin. Toisin taisi kuitenkin käydä, onneksi.

Sunnuntaina tuli nimittäin varmastikkin kauden paras suoritus. Epävarmuus kukistettiin automatkalla hyvällä musiikilla. Kisapaikalla olo tuntui rennolta ja vielä kun NuJu:n onnistuminen palautui mieliin, olo oli melko hyvä. Verkkailut oli perussettiä. Yritin keskittyä omaan tekemiseen ja unohtaa muut. Päätin lähteä nauttimaan.

Paukusta lähdettäessä luin koko peltopätkän karttaa ja metsään siirryttäessä parantelin asemia. Koolta pikku pätkä tietä ja sitten pienemmällä porukalla mettään muiden jatkaessa edemmäksi. Letkassa olin ihan ensimmäisten joukossa. Juoksu tuntui hyvältä ja olo varmalta. Pian yhdistyttiin pääletkaan ja lähestyttiin ykköstä. Rastimäelle saavuttaessa näin Parman kakkosen korjaavan vasemmalle ja totesin meidän olevan todellakin liian oikealla. Korjasin perään ja lippu löytyi.

Jonkinmoinen joukko meitä rastin löysi ja jatkoimme matkaa. Yllättävän moni pummasi ihan rastin lähellä. Taisivat olla eri hajonnan miehiä. Meidän letkalla oli sama hajonta, joten seuraavat rastit löytyi mukavasti. Neloselle mennessä moni kuitenkin putosi kartalta ja meinattiin pari kertaa ruveta hakemaan liian aikaisin. Sitten tuli vastaan oja, joko olisi voinut olla ihan hyvin rastin takapuolinen oja. Löin vauhdin nollille ja rupesin hakemaan itseäni kartalta. Letka jatkoi matkaa. Lopulta tulin tulokseen, että olen rastin etupuolella ja jatkoin matkaa. Lippu löytyi seuraavasta mäestä. Valintana tuo oli mielestäni oikea. Jos olisin jatkanut letkan mukana, olisi voinut käydä myös siten, että olisimmekin olleet väärässä paikassa. Tällöin olisi kaduttanut. Nyt letka oli oikeassa ja minä väärässä, mutta toimin kuten aloitusosuudella kuuluu. Nyt tappiota tuli vain noin minuutti.

Nelosen jälkeen vedin melko yksin. Väliaikojen mukaan vauhti oli melko samaa, mitä letkassa menijöilläkin. Tulin siis todella hyvin. Rastit löytyivät ja tossukin nousi mukavasti. Tokavikalle tullessa letkan häntäpää tuli rastille vasemmalta ja sain näköyhteyden. Väliaikojen perusteella olivat iskeneet minuutin pummin, joten pääsin vaihtoon ihan tuntumassa. Seuraavilla osuuksilla oli draamaa ja parhaimmillaan olimme parin sekunnin turvin kiinni plaketissa. Ihan plakettiin tekemisemme ei kuitenkaan riittänyt  ja olimme lopulta yhdensiätoista.

Vaikka plakettia ei tullut, olen kuitenkin todella tyytyväinen sijoitukseen. Esimerkiksi vuosi sitten en olisi tälläisestä sijoituksesta osannut edes haaveilla. Oma suoritus oli koko kauden paras ja tulin vaihtoon 13:ta, parhaana pyrintöläisenä. Eroa viidentenä tulleeseen oli vain noin minuutti. Pystyin hallittuun tekemiseen, virheiden minimointiin ja nautin joka sekunnista. Kestin paineet ja tein juoksun, joka kuuluikin tuossa paikassa tehdä. Koko suoritus vastaa hyvin tätä kautta. Parin vaikean vuoden jälkeen olen onnistuntu nousemaan melko hyvälle tasolle. Monellehan tälläiset tulokset eivät merkkaa mitään, mutta kaltaiselleni puuhastelijalle ne merkkaavat paljon. Loppujen lopuski urheilussa tärkeintä ei ole kaulaan ripustettava metalli, vaan kokemukset ja elämykset.

Kuluvaa kautta ei olekkaan enää paljoa jäljellä. Kaksi starttia, SM-yö ja -erikoispitkä, sekä mahdollisesti Jämillä AM-erikoispitkä. Sitten edessä onkin sarjanvaihto 20-vuotiasiin herroihin. Ensi vuonna onkin tarjolla hieman erillainen kausi ja vuosi, mutta siittä myöhemmin lisää.

For A Better Day

Nyt kun tauti on selätetty ja alla on pari reeniäkin, voi ruotia tulevaa ja hieman mennyttäkin. SM-pitämatka jäi siis väliin flunssan vuoksi. Otin asian yllättävän kevyesti, liekö ikä tuonut kypsyyttä. Jälkeenpäin pientä harmitusta ovat toki aiheuttaneet menetetyt rankipisteet. Kahdessa viikossa rankisijoitus putosi huimat 20 sijaa. Keskinkertaisella suorituksella olisi pudotusta tullut maksimissaan vain 10 sijaa.

Vastoinkäymiset ovat selätettäväksi ja niiden jälkeen urheilu tuntuu tuplasti mukavammalta. Eilen tuntuikin mukavalta antaa kevyttä kyytiä nastareille iltarasteilla Julkujärvellä. Samalla tuli korkattua iltarastikausi. Viime kerrastahan taisi olla aika lailla vuosi aikaa.

Ensi viikonloppuna on vuorossa SM-sprintti sekä -viesti. Rintissä tavoitteena on edelleen paikka A-finaalin, vaikka karsiutuminen ei näillä pohjilla pettymystä tuotakkaan. Aina kuitenkin pitää yrittää ja ikänä ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Välillä voi käydä tuurikin. Viestissä toiveena on aloitusosuus. Yhteislähtöihin on ihan mukavat pohjat tältä kaudelta ja porukassa tossukin nousee. Maasto sopii itselle melko hyvin, vaikka suota voisi olla hieman vähemmän kuin mitä vaikuttaisi olevan tarjolla.

Hyvä maastohan on sellaista mukavaa avokalliota tai kangasta. Ei todellakaan mitään hämäläistä pusikkoa. Jos jotain konkreettista esimerkkiä kaipaa, niin kannatta kaivella esiin Louna-Jukolan tai WOC 2013 pitkien kartta. Jos maasto on puskaa, niin sillon sen puskan pitäisi mieluiten olla poikittain maassa. Eihän se silloinkaan ole mukavaa juostavaa, mutta metsä on ainakin hoidettua. Lämmittää lovasti tälläisen harrastelijametsänhoitajan sydäntä.

Tossa nyt varmaan tuli kerrottua kaikki kertomisen arvoinen. Viikon loppuna nautiskellaan ja sitä rataa.

Kun joulua ei tullutkaan

Juuri kun olin istumassa jouluruuista notkuvaan pöytään, radiossa sanottiin joulun olevan peruttu. Äiti heitti jouluruuat roskiin ja isä kuusen ikkunasta pihalle. Minua harmitti.

Tähän tapaan mimulle kävikin. Viikonlopuksi oli tarjolla yhdet kauden hienoimmista maastoista ja virekkin vaikutti hyvältä. Matikantunnilla kurkussa kuitenkin alkoivat tuntemukset. Muutamaa kikkaa yritin ja ne eivät auttaneet. Tälläisessä tilanteessa mikään ei yleensä tuppaa auttamaan. Vähän kuin katsoisi junaonnettomuutta hidastettuna. Väistämätön lähestyy ja millään sitä ei pysty estämään. Flunssa siis iskee.

Nyt vain jännitetään kauanko tässä menee. Ihan hyvin voi mennä viikko tai kolme viikkoa. Pitkänmatkan tavoitteen voi ainakin merkitä epäonnistuneeksi. Pahimman skenaarion sattuessa kohdalle sama pätee sprinttiin ja ehkä viestiinkin. Nyt voi vain odottaa.



Kun hopealintu ei lentänytkään
Kun aurinko ei paistanutkaan
Kun musiikki ei soinutkaan
Kun jäljelle jäi vain muistot

Onko Marssissa lunta, ja muita elämän suuria kysymyksiä

Tuli eilen illalla funtsittua. Yleensähän tuota päätä tulee parhaimmiten käytettyä silloin, kun uni ei meinaa tulla silmään. Tai eihän silmät kyllä nukkumiseen liity. Kukahan tuonkin sanonnan on keksinyt...

Mietin miksi asiat on tehtävä kuten aina on tehty. Tai miksi ei voi päästää irti jostain vanhasta, jolla ei enää ole mitään merkitystä. Mietiskelysession päätteeksi päätinkin päästää irti kaikesta vanhasta ja menetetystä, kaikesta hävitystä ja kärsitystä. Suuntaan katseeni tulevaisuuteen ja nautin elämästä täysillä.

Nythän asiat ovat nimittäin sillä mallilla, että SM-pitkille on aikaa jäljellä viiden yön verran. Kunto on ihan mukava ja suunnistuskin vaikuttaa sujuvan. Raaseporiin, tuonne rannikkojääkärien kotikuntaan, on kuitenkin suunnattava jälleen suunnistus edellä. Ei siis pidä lähteä juoksemaan tykkijuoksua tai yrittämään rankipommia. Suunnistuksen on oltava hauskaa ja silloin se sujuu. Hommasta on nautittava. Se on vuosien varrella tullut opittua.

Pelkkää nautiskelua ei tämä touhu kuitenkaan voi olla. Liiton Irma osaa kertoa, että meikäläisen paras sija SM-kisoissa on 13. ja se on saavutettu pari vuotta sitten SM-yössä (joskushan olinkin oikea Yö-pyssy). Tuosta on lähdettävä parantamaan. Ei nyt ehkä vielä tänä vuonna, vaikka kaiken mennessä nappiin se voi olla mahdollista. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen.

Tälle kaudelle tavoitteet ovat nämä:

SM-pitkä: paikka a-finaaliin
SM-sprintti: paikka a-finaaliin
SM-viesti: kauden paras viestisuoritus
SM-yö: virheetön suoritus (tällä muuten voi olla yllättävän korkeella)
SM-ep: kauden parhaimpiin kuuluva yhteislähtösuoritus

Noissakin on savottaa ihan riittävästi, mutta eiköhän se siittä.

Kun kaikki käy kuin tanssi

Viime viikonloppuna tuli siis juoksenneltua elämäni viimeistä kertaa Nuorten Jukolassa. Tavoitteena oli saada hyvä maku suuhun ja tällä kertaa tavoitteet toteutuivat paremmin kuin hyvin. Ankkuriosuudelle säntäsin yhteislähdössä matkaan. Juoksu kulki mukavasti ja ykköselle mennessä johdin jopa koko yhteislähtöä. Muutenkin pysyin hyvin porukan kärkimenijöiden perässä. Yksi koukku mahtui mukaan, mutta ei se haitannut. Osuusajoissa olin 20.

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa kohti syksyn SM karkeloita. Viikon päästä pitkääämatkaa Raaseporissa ja kolmen viikon päästä rintti ja viesti. Näitä seuraa vielä yö ja sitten joskus EP. Raaseporia ajatellen olo on suunnistuksen kannalta tosi luottavainen. Maastohan vastaa aika lailla NuJua. Vähemmän teitä ja korkeuserot hieman suurempia. Lisäksi vähän pienipiirteisempää. Nuo avokalliokisat ovat kyllä menneet koko kauden hyvin eli NuJu ei ollut yksittäistapaus.

Viestissä olisi tarkoitus yrittää avaajaksi. Sen verran hyvässä yhteislähtökunnossa koen olevani. Tästä syystä EP on myös korkealla listassa.

Tavoitteita en ole erityisemmin syksylle asettanut. A-finaalissa kun olisi jokaisessa kisassa. Pitkillä olisi kyllä mukava juosta sijoitus 20 parhaan joukkoon. Tähän kyllä pystynkin, jos vain pää kestää. Tärkeintä on kuitenkin nyt pysyä terveenä. Tuota flunssaa kun tuppaa olemaan liikkeellä.

"Koitetaanhan uudelleen, vänrikki. Kyllä se lähtee." Osa 2

Ennen Ungia kaikki näytti hyvältä. Kaikki oli sitä vielä toisella rastilla. Olin piikissä kuten metsään lähtiessäni. Kolmoselle reitinvalinnan toteutus ontui. Nelosella kaikki kaatui ja iskin pummin. Se oli vain minuutin, mutta Espoon venäläisvahvistus otti minut kiinni. Neljän minuutin takamatkalta 45 sekunnin johtoon. Ilman nelosen pummia olisin vähintään tullut samaan aikaan vaihtoon kuin venäläinen ja ankkurilla olisi ollut parempi tilanne lähteä metsään. Olimme toisia, mutta minulle se oli hävitty hopea.

AM-kisoissa sama tahti jatkui. Pitkällä yksi isompi pummi. Olin kuitenkin neljäs, mikä oli suuri yllätys suoritukseen nähden. Lopullinen niitti oli kuitenkin AM-viesti. Pohjanoteeraus, floppi, mitä näitä nyt on. Toisena matkaan, ynnä muissa maaliin. Kakkoselle raivosin pusikossa sivuun ja myöhemmin heitin kunnon jättipummin.

Ungin jälkeen tämä onkin ollut enempi-vähempi suossa rämpimistä. Tilannetta voisikin verrata Linnan Tuntemattomaan. Olin kuin Kariluoto, joka makaa suossa kykenemättä nousemaan. Torstaina illalla Kaarna kuitenkin lausui minulle nuo otsikossa olevat sanat. Parasta mitä Tuntemattomassa sanotaan. Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Tänään lenkillä fiilis oli huippuluokkaa. Huomenna Nujussa tarjolla ankkuriosuus Pyrinnön kutosessa. Maasto on täydellistä minulle. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Nyt ei ole paineita. On aivan sama olenko osuusajoissa kuudes vai kuudeskytä. Virhettä ei kuitenkaan tule. Nautin joka hetkestä juostessani elämäni viimeistä kertaa Nuorten Jukolassa.

Jokainen on voittaja - Louna-Jukola

Sade ropisee teltan kattoon. Online tulokset povaavat yhteislähtöä...

Sateen ropina jatkuu keltaista numeroa rintaan asetellessa. Onkohan avokalliot liukkaita? Jäänkö lähdöissä jalkoihin? Löytyykö lippu? Kengännauhoja kiristäessä on mielessä monta kysymystä. Kohta ne ratkeavat. Olen valmis.

Sade taukoaa verryttelyalueella verkatessa. Pääsemme kartoille. Karttaa ottaessa varmistan useampaan kertaan numeroa rinnastani ja kartasta. Täsmäävät.

Viisitoista sekuntia lähtöön... Kymmenen... Viisi... Kuuluttajan sanoessa hep tuhatpäinen sonnilauma säntää kohti k-pistettä. Joku varmasti vetää yhtä kovaa kyytiä kuin Södertäljen kaveri illalla. Minun ei kuitenkaan tarvitse. Kisa ratkeaa vasta metsässä ja maasto on kuin luotu minulle.

Ensimmäinen väli on helppo. Letka jakautuu linjaa seuraaviin ja metsään suuntaaviin. Valitsen linjan. Suot erottavalta kannakselta suuntaan metsään. Ojan reunaa, jonka jälkeen tiheikön läpi omalle rastille. Kakkoselle suuntaan naapurihajonnan läpi. Kakkonen löytyy hyvin ja isken Pellon Ponnen kaverin peesiin.

Kolmosen jälkeen tarjotaan ensimmäistä pitkää väliä. Ponnen kaveri jäi ja otan seläksi jonkun ruotsalaisen. Kierrän ensimmäisen mäen vasemmalta, seuraavan viistän vasenta reunaa kumparejonolle. Kumparejonolta ojan yli ja ison mäen lakea tiheikön reunaan. Jossain vaiheesssa ruottalainen häviää. Tiheikölle saapuessa hiljennän oleellisesti. Väkeä pummaa siellä sun täällä. Saavun rauhassa rastille. Lippu halkesi nätisti. Seuraavalla rastilla ajudun hieman liian oikealle, mutta saan korjattua välittömästi.

Kutonen ja seiska menevät hyvin, mutta sitten isken taiteellisen reitinvalintavirheen. Pientä hätäilyä ja ajattelen suoalueen paljon pahemmaksi. Oikealta kierto tielle ja sieltä rastille. Turpiin tuli ja putosin kovavauhtisemmasta letkasta.

8-13 meni hyvin ja sija nousi jonkin verran. Kulku rupesi kuitenkin tuntumaan hyytyväiseltä. Juomapisteellä eka rusinasatsi napaan ja heti kulku parani.

15-19 olivat kisan parhainta aluetta. Nättiä avokalliota, jolla on ilo juosta ja kaiken lisäksi kulku aivan huippua. 16 tuli eritoten hyvin, sillä kierrolla oli tullut vedettyä sen vierestä. Sijoituskin tuntui nousevan hyvin. Olinhan ohituskaistalla.

Kahdeltakymmeneltä voisi sanoa alkaneen loppulenkin. Toka satsi rusinoita ja energiaa oli taas käytettäväksi. Ison tienylitykseen asti sai ohitella väkeä. Rastin otoissa himmaten. Lippu helkesi edelleen. Tien ylityksessä olin kyllä jo aika puhki, mutta ajatus viimeisestä rypistyksestä antoi voimia. Leima vikalle ja loppusuora oli avoin minulle. Silta varovaisesti ja sitten vain rullaillen maaliin. Se on siinä.

Kokonaisuutena elämäni ensinmäinen Jukola-ankkurointi oli todella hyvä suoritus. Yksi reitinvalintavirhe, mutta ilman sitä olisin mahdollisesti hyytynyt liian kovavuhtisessa letkassa. Yhteislähtö oli myös makea kokemus, josko ensi vuonna koittaisi sitä ensimmäistä illalla tapahtuvaa. Nyt on hyvät fiilikset jatkaa kohti Finiä. Kunto on hyvä ja suunnistus sujuu niin halutessa.

Ps. Ankkuriosuuden kartta TÄÄLTÄ

Välillä saa onnistua

Mitäpä urheilu olisi ilman onnistumisia? Pelkkää pimeydessä vaeltamista, köyhää puurtamista. Kun pidemmän aikaa nimeä on saanut nimeä hakea tulosluettelon loppupuolelta, onnistuminen tuntuu entistä paremmalta. Se lämmittää mieltä ja antaa motivaatiota.

Itsellä on tullut kauden aikana jo useampikin onnistuminen. Raumalta ja eilen FinnSpringiltä. Eikä tämänpäiväinen viestikään mitenkään huonosti mennyt yhtä pummia lukuun ottamatta. Sija oli kuitenkin hyvä vaihdossa. Rauman kisat olivat pikkukisat, mutta FinSpringillä oli jo useampikin nimekäs meidän sarjassa. Hyvät suoritukset kertovat suunnistustaidon kehittymisestä ja varmuuden löytymisestä.

Nyt kun kevään ensimmäinen kisaputki on takana, ehtii tekemään kovemman harjoittelujakson ennen SM-keskaria. Parannettavaa löytyy fysiikkapuolelta, etenkin mäkivoimasta. Hikivuori ja rajatien nousu siis kutsuvat.

Tankkaaminen on oleellinen osa urheilua.

Kun kaikki rullaa

Viikon mittaan on ollut pieniä jalkavaivoja. No, nyt ne on historiaa. Tänään tuli vedettyä sellainen mukava 1.24 kestäny lenkki. Keli oli kuin morsian. Aurinko paistoi ja maastossa vuorotteli hankikantoinen lumi ja sula maa. Luit aivan oikein, maastossa menin. Kyllähän sitä pitää vähän maastoaskelta käydä testaamassa ennen viikonlopun leiriä.

Oli taivaallista nautintoa juosta metsän siimeksessä pehmeällä sammaleella. Katsoa kuinka aurinko kohoaa yhä ylemmäksi ja tuntea sen ensimmäiset lämmittävät säteet. On taivaallista astua varjoon kantavalle lumelle. On nautintoa pysähtyä katsomaan maisemia. Paljoa muuta ei elämältä voikkaan vaatia. Linnut lauloivat ja tikka koputti puuta. Nastarit rapisivat jäisillä poluilla ja sulilla kivillä.

Vielä kun tuohon ois lyönyt kartan käteen. Lippu ois haljennut oikeen urakalla. Rupeaa pieni suunnistuskuume polttelemaan. Vähän reilu kolme viikkoa pitää vielä odoitta ja sitten kausi korkaten.

"Per Ardua  ad Astra"

Pieni pettymys, suuri helpotus

Kuva: SA-kuva

Eilen tuli juostua pitkästä aikaa testijuoksu. Edeltävä kerta jäi väliin sairastumisen vuoksi. Taudista onneksi selvittiin suhtkoht nopeasti ja hiihtolomalla pystyi toteuttamaan suunnitellun kovan viikon.

Tämä viikko tuli otettua kevyesti TJ:tä varten. Perjantaina tuli vedettyä kevyitä vetoja. Ne sitten pilasivatkin testijuoksun. Nastalenkkarit ja sula asvaltti eivät olleet ihan paras yhdistelmä. Lauantaina verrytellessä tuntui pohkeissa mukavaa kireyttä, mutta veneyttelyllä se hävisi. Juoksussa vauhti oli hyvää ja Gölen kanssa painettiin kohti hyvää aikaa. Näkötornilta laskettelu kuitenkin sai herätettyä mukavan kireyden säären etuosaan. No annoin periksi. Oishan sitä voinut KOITTAA sinnitellä, mutta tuskin ois onnistunut. Maaliin tulin ajalla 31:28 eli neljä sekkaa jäin omasta enkasta. Göle veti 31:06. Jos mulla ois menny loppu hyvin, oltais alitettu 31 minuutin raja ja saatu jännittävä loppukirikamppailu.

Kokonaisuutena ajateltuna juoksun perusteella kuntoni on kuitenkin tosi hyvä. Vaikka lopussa jäi, olisi normitilanteessa mennyt 31 rikki. Se on todella hyvä merkki kesää ajatellen. Nyt vielä viimeinen rutistus harjoittelukautta ja sitten kisakausi korkaten pääsiäisenä. Hyvillä mielein, valmiina taistelemaan.

"Started out as a reserve, soon promoted when deserved. And the legend has begun!"

Ens viikonloppuna leiri Turussa, pääsiäisenä Paraisilla. Hienoa maastoa siis luvassa.

Jotain kivaa

Taas on reilu kuukausi vierähtänyt reippaasti. Viikko sitten tuli juostua testijuoksu jäisellä Pyynikillä jääden vain 10 sekkaa omasta ennätyksestä. Urheilullisesti on tullut pari kevyttä viikkoa, mutta nyt olisi tarkoitus taas kiristää.

Reeniä on saanut tänä syksynä ja talvena todella hyvin alle. Varsinkin jos vertaa edellisiin saiarastaettaessa kuluneisiin talviin. Kehitystä on tullut ja sen huomaa esimerkiksi viime postauksessa olleesta TJ:n aikataulukosta. Reeni on ollut melko juoksupainotteista, mutta tulee siirtymään hiihdon suuntaan kelien parantuessa. Suunnistus on ollut melko vähäistä (maks. pari kertaa viikossa), mutta se ei ole ongelma. Ajatustyötä on kuitenkin tehty.

Ensi kesänä pääpaino (tavoitteet) on SM-kisoissa ja suurviesteissä. SM:issä pitkä ja sprintti ovat mielenkiinnon kohteena (tavoitteena). Viestipuolella luonnollisesti päätavoite on Ungdomens 10-mila. Sinne saadaan Pyrinnöstä kova joukko kasaan ja ykköseen pääsemisen eteen joutuu oikeasti tekemään töitä. On siis jotain jota tavoitella. Ja onhan nyt viimeinen mahdollisuus tuplaan Ungissa.

Nyt pitää kuitenkin lopettaa jaarittelu ja ruveta valmistautumaan henkisesti illan säbäilyyn ja Mustosten kukistamiseen :D