Viikon mittaan on ollut pieniä jalkavaivoja. No, nyt ne on historiaa. Tänään tuli vedettyä sellainen mukava 1.24 kestäny lenkki. Keli oli kuin morsian. Aurinko paistoi ja maastossa vuorotteli hankikantoinen lumi ja sula maa. Luit aivan oikein, maastossa menin. Kyllähän sitä pitää vähän maastoaskelta käydä testaamassa ennen viikonlopun leiriä.
Oli taivaallista nautintoa juosta metsän siimeksessä pehmeällä sammaleella. Katsoa kuinka aurinko kohoaa yhä ylemmäksi ja tuntea sen ensimmäiset lämmittävät säteet. On taivaallista astua varjoon kantavalle lumelle. On nautintoa pysähtyä katsomaan maisemia. Paljoa muuta ei elämältä voikkaan vaatia. Linnut lauloivat ja tikka koputti puuta. Nastarit rapisivat jäisillä poluilla ja sulilla kivillä.
Vielä kun tuohon ois lyönyt kartan käteen. Lippu ois haljennut oikeen urakalla. Rupeaa pieni suunnistuskuume polttelemaan. Vähän reilu kolme viikkoa pitää vielä odoitta ja sitten kausi korkaten.
"Per Ardua ad Astra"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti