Juuri kun olin istumassa jouluruuista notkuvaan pöytään, radiossa sanottiin joulun olevan peruttu. Äiti heitti jouluruuat roskiin ja isä kuusen ikkunasta pihalle. Minua harmitti.
Tähän tapaan mimulle kävikin. Viikonlopuksi oli tarjolla yhdet kauden hienoimmista maastoista ja virekkin vaikutti hyvältä. Matikantunnilla kurkussa kuitenkin alkoivat tuntemukset. Muutamaa kikkaa yritin ja ne eivät auttaneet. Tälläisessä tilanteessa mikään ei yleensä tuppaa auttamaan. Vähän kuin katsoisi junaonnettomuutta hidastettuna. Väistämätön lähestyy ja millään sitä ei pysty estämään. Flunssa siis iskee.
Nyt vain jännitetään kauanko tässä menee. Ihan hyvin voi mennä viikko tai kolme viikkoa. Pitkänmatkan tavoitteen voi ainakin merkitä epäonnistuneeksi. Pahimman skenaarion sattuessa kohdalle sama pätee sprinttiin ja ehkä viestiinkin. Nyt voi vain odottaa.
Kun hopealintu ei lentänytkään
Kun aurinko ei paistanutkaan
Kun musiikki ei soinutkaan
Kun jäljelle jäi vain muistot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti