Tuli eilen illalla funtsittua. Yleensähän tuota päätä tulee parhaimmiten käytettyä silloin, kun uni ei meinaa tulla silmään. Tai eihän silmät kyllä nukkumiseen liity. Kukahan tuonkin sanonnan on keksinyt...
Mietin miksi asiat on tehtävä kuten aina on tehty. Tai miksi ei voi päästää irti jostain vanhasta, jolla ei enää ole mitään merkitystä. Mietiskelysession päätteeksi päätinkin päästää irti kaikesta vanhasta ja menetetystä, kaikesta hävitystä ja kärsitystä. Suuntaan katseeni tulevaisuuteen ja nautin elämästä täysillä.
Nythän asiat ovat nimittäin sillä mallilla, että SM-pitkille on aikaa jäljellä viiden yön verran. Kunto on ihan mukava ja suunnistuskin vaikuttaa sujuvan. Raaseporiin, tuonne rannikkojääkärien kotikuntaan, on kuitenkin suunnattava jälleen suunnistus edellä. Ei siis pidä lähteä juoksemaan tykkijuoksua tai yrittämään rankipommia. Suunnistuksen on oltava hauskaa ja silloin se sujuu. Hommasta on nautittava. Se on vuosien varrella tullut opittua.
Pelkkää nautiskelua ei tämä touhu kuitenkaan voi olla. Liiton Irma osaa kertoa, että meikäläisen paras sija SM-kisoissa on 13. ja se on saavutettu pari vuotta sitten SM-yössä (joskushan olinkin oikea Yö-pyssy). Tuosta on lähdettävä parantamaan. Ei nyt ehkä vielä tänä vuonna, vaikka kaiken mennessä nappiin se voi olla mahdollista. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen.
Tälle kaudelle tavoitteet ovat nämä:
SM-pitkä: paikka a-finaaliin
SM-sprintti: paikka a-finaaliin
SM-viesti: kauden paras viestisuoritus
SM-yö: virheetön suoritus (tällä muuten voi olla yllättävän korkeella)
SM-ep: kauden parhaimpiin kuuluva yhteislähtösuoritus
Noissakin on savottaa ihan riittävästi, mutta eiköhän se siittä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti