lauantai 20. kesäkuuta 2015

Jokainen on voittaja - Louna-Jukola

Sade ropisee teltan kattoon. Online tulokset povaavat yhteislähtöä...

Sateen ropina jatkuu keltaista numeroa rintaan asetellessa. Onkohan avokalliot liukkaita? Jäänkö lähdöissä jalkoihin? Löytyykö lippu? Kengännauhoja kiristäessä on mielessä monta kysymystä. Kohta ne ratkeavat. Olen valmis.

Sade taukoaa verryttelyalueella verkatessa. Pääsemme kartoille. Karttaa ottaessa varmistan useampaan kertaan numeroa rinnastani ja kartasta. Täsmäävät.

Viisitoista sekuntia lähtöön... Kymmenen... Viisi... Kuuluttajan sanoessa hep tuhatpäinen sonnilauma säntää kohti k-pistettä. Joku varmasti vetää yhtä kovaa kyytiä kuin Södertäljen kaveri illalla. Minun ei kuitenkaan tarvitse. Kisa ratkeaa vasta metsässä ja maasto on kuin luotu minulle.

Ensimmäinen väli on helppo. Letka jakautuu linjaa seuraaviin ja metsään suuntaaviin. Valitsen linjan. Suot erottavalta kannakselta suuntaan metsään. Ojan reunaa, jonka jälkeen tiheikön läpi omalle rastille. Kakkoselle suuntaan naapurihajonnan läpi. Kakkonen löytyy hyvin ja isken Pellon Ponnen kaverin peesiin.

Kolmosen jälkeen tarjotaan ensimmäistä pitkää väliä. Ponnen kaveri jäi ja otan seläksi jonkun ruotsalaisen. Kierrän ensimmäisen mäen vasemmalta, seuraavan viistän vasenta reunaa kumparejonolle. Kumparejonolta ojan yli ja ison mäen lakea tiheikön reunaan. Jossain vaiheesssa ruottalainen häviää. Tiheikölle saapuessa hiljennän oleellisesti. Väkeä pummaa siellä sun täällä. Saavun rauhassa rastille. Lippu halkesi nätisti. Seuraavalla rastilla ajudun hieman liian oikealle, mutta saan korjattua välittömästi.

Kutonen ja seiska menevät hyvin, mutta sitten isken taiteellisen reitinvalintavirheen. Pientä hätäilyä ja ajattelen suoalueen paljon pahemmaksi. Oikealta kierto tielle ja sieltä rastille. Turpiin tuli ja putosin kovavauhtisemmasta letkasta.

8-13 meni hyvin ja sija nousi jonkin verran. Kulku rupesi kuitenkin tuntumaan hyytyväiseltä. Juomapisteellä eka rusinasatsi napaan ja heti kulku parani.

15-19 olivat kisan parhainta aluetta. Nättiä avokalliota, jolla on ilo juosta ja kaiken lisäksi kulku aivan huippua. 16 tuli eritoten hyvin, sillä kierrolla oli tullut vedettyä sen vierestä. Sijoituskin tuntui nousevan hyvin. Olinhan ohituskaistalla.

Kahdeltakymmeneltä voisi sanoa alkaneen loppulenkin. Toka satsi rusinoita ja energiaa oli taas käytettäväksi. Ison tienylitykseen asti sai ohitella väkeä. Rastin otoissa himmaten. Lippu helkesi edelleen. Tien ylityksessä olin kyllä jo aika puhki, mutta ajatus viimeisestä rypistyksestä antoi voimia. Leima vikalle ja loppusuora oli avoin minulle. Silta varovaisesti ja sitten vain rullaillen maaliin. Se on siinä.

Kokonaisuutena elämäni ensinmäinen Jukola-ankkurointi oli todella hyvä suoritus. Yksi reitinvalintavirhe, mutta ilman sitä olisin mahdollisesti hyytynyt liian kovavuhtisessa letkassa. Yhteislähtö oli myös makea kokemus, josko ensi vuonna koittaisi sitä ensimmäistä illalla tapahtuvaa. Nyt on hyvät fiilikset jatkaa kohti Finiä. Kunto on hyvä ja suunnistus sujuu niin halutessa.

Ps. Ankkuriosuuden kartta TÄÄLTÄ