Talvisota

Eilen herätessäni jouduin toteamaan talven tulleen. Maa oli lumen peittämä ja sitä satoi edelleen. Päivän testijuoksu oli saamassa uuden hidasteen. Haittaisiko se?

Aamupala kiskottiin normaalisti naamariin. Ehkäpä siinä ohessa hieman harmiteltiin vallitsevaa säätä. Aamupalan jälkeen oli aika luonnollisten toimien ja pakkaamisen. Tavaraa saikin mättää reppuun yhtä paljon kuin sotaan lähtiessä, sillä olihan juoksun jälkeen ohjelmassa kotileiri.

Automatkalla oli aikaa kerätä henkistä kapasiteettia iskua varten. Musiikin siihen tarjosi ruotsalaisbändi Sabaton. Pyynikin taistelutantereelle saapumisen jälkeen alkoi verryttely Sabatonin jatkaessa säestystä. Päivän teemabiisiksi nousikin sään johdosta Talvisota.

Verryttelyn jälkeen siiryttiin rinta rinnan lähtöviivalle. Lähtöhuuto kajahti ja juoksu alkoi. Selät valittiin ja vauhtia haettiin. Ensimmäisissä mäissä väki oli kasassa, mutta kesäteatteri ohitettiin jo löyhässä jonossa. Itse nappasin Purasen ja Kerosen selät. Vauhti ja kulku tuntui hyvältä.

Varalan kieppeillä jaloissa rupesi hieman tuntumaan. Selät eivät kuitenkaan karanneet, vaan niiden perässä pysyi. Vasta portaissa oma vauhti hidastui sen verta, että jäi vetäjistä. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä ihan parhaimmassa mäkivireessä en vielä olekkaan.

Pispalan koulun jälkeen isä-Keronen painoi ohi, mutta jäi sen verta lähelle, että sain apuja. Näkötornin jälkeen pääsi rullailemaan alamäkeen, mikä teki hyvää. Rullailun jälkeen koitti yksi ikävimmistä pätkistä eli hivuttava alamäki Rosendhalille. Nyt se ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta ja se oli yllättävän nopeasti ohitse.

Lopun ylämäkirutistuksessa annoin kaikkeni ja loppukirikin irtosi totuttuun tyyliin. Kello pysähtyi aikaan 0:31:24, joka on uusi ennätykseni.

Tulokset

Reitti

Ohessa vielä oman yhden kierroksen ajan kehitys. Alhaalla kerrat ja suluissa päivämäärä.

Kohti pitkiä

Kamat on kasassa, mieli valmiina ja sääennustekin näyttäisi lupaavan hyvää keliä. Viikonloppuna toivottavasti isketään SM-pitkillä Muuratsalossa. Kisasivut täällä.

Tässä hyvät mietteet lapsuuteni (ja miksei nykyisyyteni) idolilta:

"I am relaxed because I am little bit faster than Sebastien"

                                                                            -Marcus Grönholm

Hämeen AM-karkelot

Kuten aiemmin kerroin, oli tänä viikon loppuna AM-pitkä ja viesti. Pitkä ei kyllä ollut pitkä, sillä itsellä kesti metsässä n. 47 minuuttia ja tällä ylsi seitsemänneksi. Pitkä olisi siis voinut olla oikeasti pitkä ja meidänkin sarjassa ei hyödynnetty tarpeeksi priima-osaa maastosta vaan käytiin myös rydössä pyörähtämässä. Suunnistuksellisesti homma sujui, mutta kulku ei ollut paras. Mielummin kuitenkin rastit löytyvät ja jää kiinni huonosta kulusta, koska helpommin saa päälle paremman kulun, kuten viestissä kävi...

Viestissä juoksin ankkuriosuutta. Ensimmäisen osuuden jälkeen Puranen vaihtoi hyvissä asemissa kolmantena ja päästi matkaan "Gölski" Järvisen. Göle veti myös hyvin ja vaihtoi kolmantena. Tilanne kahden osuuden jälkeen oli seuraavan lainen:

1. Kangasala SK 1.07.59
2. KooVee 1.08.58
3. Tampereen Pyrintö 1.10.52

Sitten kohtalo astui peliin. Kangasalan toisen osuuden juoksija antoi väärän kartan ja huomasi tilanteen vasta ankkurin ollessa jo metsässä. KooVee lähti takaa-ajoon ja pääsikin Kangasalan ohitse metsässä ja tuli maaliin ensimmäisenä. Itse pääsin matkaan tietoisena Kangasalan kämmistä ja en ottanut turhia riskejä, sillä meillä oli mahdollisuus nousta yksi sija ilman "työtä". Näin lähestyessäni kolmanneksi viimeistä rastia Kangasalan ankkurin, mutta en saanut ihan kiinni ennen maalia. Maalissa olimme sijalla kolme.

Maaliin tulon jälkeen Kangasala hylättiin karttaepisodin johdosta ja nousimme toiseksi. Tulokset löytyvät täältä.

Viime vuoden viestissä hopea oli hävitty-hopea, mutta tänä vuonna voitettu. Nyt kun hyllystä löytyy kolme AM-hopeaa, niin on hyvä alkaa metsästämään sitä kultaa. Josko se tulisi vaikka ensi vuoden viestistä. Ensi viikonloppuna Nuorten Jukola. Katsotaan millainen viestispektaakkeli sieltä tulee.

Ungdomens 10-mila 2014

Nyt rupee olemaan viikko täynnä tämän vuoden Ungista, joten koittaa syväluotaavan analyysin aika.

Joukkueen suoritukseen en pureudu kummenmmin. Kaikki tunneskaalat saatiin koettua ja se onkin tämän lajin hienous.

Klikkaa isommaksi. Oma reitti punaisella.

Lähtö asetelma oli omalle osuudelleni sikäli hyvä, että paineita ei enää ollut. Sai siis keskittyä tekemään omaa työta ja napsimaan muita joukkueita edeltä.

Lähtöpuomi - K-piste
Lähtö rauhassa koko rata lukien. Ei auta hötkyillä. Koolla tiedän jo mitä koko rata pitää sisällään.

K-piste - 1.
4:08 (rastiväliaika alkaa kylläkin vaihdosta)
Pelaan varman päälle ja valitsen tie- / polkukierron oikealta ja aukkoa (heinäpelto) pitkin rastille.

1. - 2.
1:56
Uraa tiheikön reunassa koko rastiväli. Tällä välillä pääsee ohittelemaan paljon tyttöjen viestin härdelliläisiä, joita lähti iso nippu eteeni.

2. - 3.
1:40
Letka hajoaa aukolta metsään tultaessa, mutta hyötyä saa silti. Metsässä ohitan aika pian Koo-Veen ja nostan näin Pyrinnön parhaaksi Hämeen seuraksi  viestissämme. Uralle tullessani saan itseni kiinni ojan kohdalta. Pieni matka uraa ja sieltä suoraan rastille.

3. - 4.
0:49
Ensiksi suunnalla mäkeä ja tämän jälkeen nenää seuraten rastille. Ei enää paljoakaan porukkaa.

4. - 5.
1:23
Rastilta viistosti kohti linjaa jota pitkin vitosen tuntumaan. Rasti loisti kivasti linjalle, joten ei vaikeuksia.

5. - 6.
1:59
Rastilta suoraan uralle jonka jälkeen tietä pellon reunaan. Peltoa alas ja suunnalla rastille. Sai juosta yksin.

6. - 7.
1:19
Pientä peltokaistaletta toiselle pellolle, jossa rasti oli.

7. - 8.
1:39
Pelloon reunassa olevaan piikkilankaan jäi joku ruotsalainen hetkeksi jumiin, mikä hidasti matkantekoa. Meinasin tämän jälkeen juosta vahingossa tiestä ylin, mutta onneksi huomasin ja sain korjattua virheeni. Uralta kuviorajan kohdalta ylös mäkeen ja polulle, jossa rasti oli.

8. - 9.
0:56
Sain edellä olleen ruotsalaisseuran kiinni. Ruotsinpoika painoi suoraan mäen ylitse ja kiersin itse polkua pitkin. Olimme samaan aikaan rastilla.

9. - 10.
0:55
Suoraan ja loppukiriin valmistautuen. Tuntui jo aika tiukalta.

10. - MAALI
0:35
Armoton loppukiri ja ruotsinpoika jäi. Kartta seuraavalle ja oma tehtävä suoritettu.

Oma osuus aika 17:19 ja olin kolmanneksi nopein osuudellani. Nostin Pyrinnön sijalta 18 sijalle 12

Kokonaisuutena oli onnistunut suoritus. Koolle mennessä tuntui, että juoksu ei kulje. Onneksi se alkoi kuitenkin kulkemaan. Ensi vuonna viimeistä kertaa Ungiin ja tuplaa metsästämään.


Viikonloppuna on tiedossa AM-pitkä ja -viesti. Ensi viikolla vuorossa on NuJu, jonka jälkeen katseet käännetäänkin syksyn SM-koitoksiin. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.

"Koitetaanhan uudelleen, vänrikki. Kyllä se lähtee."

Ja niinhän se lähtikin. Felt-iltapika oli pohjakosketus, mutta sen jälkeen alkoi sujumaan. Eritoten Tampere suunnistuksen pitkä matka oli todella hyvää suorittamista. Matkaan mahtui vain pari virhettä ja sijoitus oli neljäs.

Muuten ei ole tullut paljoa kilpailtua, sillä Finille ei tullut lähdettyä. Nyt on siis keskitytty kunnon kohottamiseen. Ja mikäs sen parempaa reenaamista onkaan, kuin metsätyöt mökillä. Parhaimmillaan viime mökkireisulla tuli päivän aikana kaksi kertaa metsätöitä, lenkki (vetoja) sekä soutamista. Metsätöissä on huomiotava se, että ne on tehty pääsääntöisesti raivaussahalla. Poislukien aamujen ekat työkerrat, joilloin saha ei suostunut starttaamaan ja joutui hakemaan mökiltä vesurin.



Seuraava kisarupeama on Merenkurkun rastipäivät. Siellä tulee kolme kisaa alle ja toivottavasti sitämyöden kolme hyvää suoritusta. Sen jälkeen olisi tiedossa Lahti suunnistus tai Varsinais-Suomen rastipäivät. Kesäkausi huipentuu Ungdomens 10-milaan heinä- elokuun taitteessa. Sielä olisi tarkoitus tehdä sitten se kesän huippujuoksu. Ungin jälkeen alkaakin valmistautuminen syyskauteen eli kohti SM-kisoja. Näistä päätavoitteita ovat pitkä sekä yö.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja.

Ps. Toi fontti on tollanen kummallinen, kun oli vähän onkelmia....

Jukolan jälkeen...

Jukola on jälleen takana ja on aika summata tapahtumat. Oma suoritukseni ei valitettavasti ollut parasta. Ykköstä pummasin jonkin verran, sillä juoksin liikaa oikealle. Sen jälkeen alkoi sujumaan joitain pikku virheitä lukuun ottamatta. Puolessa välissä tulikin sitten sortuminen. Hieman ennen jouduin rämpimään pusikossa epäonnistuneen mäen kiertämisen seurauksena ja se koetteli pikkuisen. Puolessa välissä pummasinkin mäkirastia. Samaan syssyyn sain oksaa silmääni (en onneksi pahasti, vettä alkoi vain vuotamaan pikkuisen) ja nilkka alkoi kipeytymään. Rasti onneksi löytyi ja matka jatkui, mutta rupesin olemaan niin henkisesti kuin fyysisesti puhki. Loppu radalla tuli aika lailla pummeja ja vaihdossa meinasi ankkurimme saada väärän kartan. Onneksi huomasi väärän kartan ja sain annettua oikean tilalle.

Nyt onkin katseet sitten suunnattu tulevaan. Nyt väännetään PK-pitkiä syksyä varten, jotta jaksaa syksyn pitkänmatkan kisat. Nyt on myös tarkoitus antaa näyttöjä Ungia varten. "Minä vedänkin vaihteen kakkoselle" ja siteeraankin vielä lisää Tuntemattoman Koskelaa tähän loppuun. Hyvä suunnistusohje:

"Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäilen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita."

We go to Jukola

Enää ei ole montaakaan tuntia Jukolan starttiin. Itsellä kävi sen verran ikävästi etten päässyt Pyrinnön junnustarojen joukkueeseen, sillä sairastin karsinnan aikaan. Niinpä sitten jouduinkin vielä kovempien pyssyjen joukkueeseen juoksemaan osuutta numero kuusi. Haastetta löytyy, sillä matkaa on reilu kymppi ja vastassa on maailmanluokan menijöitä kuten IFK Lidingön Mårten "Måre" Boström sekä Terän Tue "Tossu kulkee" Lassen. Joukkueeni numero on 594, joten sitä kannattaa seurailla onlinesta.

Fiilikset ovat hyvät ja kunto tuntuu olevan rautainen, joten olen valmis kohtaamaan Jukolan haasteet. Huomenna siis suunnaksi Kuopio.



ps. Kuten varmaankin on tiedossa kaikilla, Jukolassa on tarjolla nättiä väliohjelmaa. Kruunaa kesän huipputapahtuman.

Kohti FinnSpringiä

Kisa kausi on tullut korkattua ja kolme kisaa (Rauma, Kevätyön viesti ja Silja-rastit) juostuna. Homma ei ole mennyt ihan toivotusti, mutta hyviäkin rastivälejä löytyy. 

[Europen Viimeistä lähtölaskentaa kovemmalle]

Nyt on tuntunut kuitenkin koko viikon hyvälle niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Eilisestä reenistä tuli lopulta myös hyvä juoksu. Mieli on siis rauhallinen ja odottavainen. FinnSpring saa siis tulla.

Tavoitteena on nousta takaisin omalle tasolle. Mikä se on, sitä en tiedä. Uskon sen olevan kuitenkin kovempi kuin alkukevään taso. Suurin tavoite on siis tällä hetkellä kehittyminen.

Mielessä on pidettävä nämä sanat:

"I continuously go further and further learning about my own limitations, my body limitation, psychological limitations. It's a way of life for me."

-Ayrton Senna

Toinen tavoite on saada nostettua sijoitusta rankilla. Muuten ei pääse starttaamaan Mehiläinen sprinttiin.

Tärkeää lauantaina on myös nauttiminen, sillä jos ei nauti joka hetkestä kisassa, homma ei todennäköisesti suju. Esimerkiksi SM-pitkien karsinnassa ja SM-yössä nautin ja tulokset ovat sen mukaiset.

Sunnuntaina on vuorossa viesti. Joukkueena Pyrinnön kolmonen sarjassa H15-18. Kolme ensimmäistä joukkuetta on tasavahvoja, mikä lisää jännitystä parhaan Pyrintöläisen tiimin asemasta kilpailemisessa.

Osuuksista minulle sattui ankkuriosuus. Se on hyvä, jos on lauantailta hyvä fiilis, mutta haastava, jos on huono fiilis. Siispä toivotaan onnistunutta lauantaita, jotta on hyvät pohjat viestiin.

Huomenna on aikainen herätys, joten pian unten maille...

Ol niingon gotonas

Kuten joku viisas voi otsikosta päätellä, on vuorossa Rauman mahtaviin maastoihin tutustuminen. Kaksi viikkoa sitten tuli nääs kesytettyä Turku tämän kauden osalta.

"Leirin" ideahan on siis nauttia paikallisen Cumuluksen majoitustarjonnasta ja käydä juoksemassa sunnuntaina Rasti-Lukon kevätkansalliset. Tänään oli myös ohjelmassa vanhassa kaupungissa seikkailua sekä yksi suunnistusreeni maastossa, joka osoittautuikin oletettua tutummaksi.

Vanhakaupunkihan on hieno paikka. Jos joskus käy Raumalla, niin kannattaa käydä. Alue sopisi myös hyvin johonkin sprinttikilpailuun. Olisi ihan kinkkisiä rastipisteitä tarjolla. Mukulakivi tekisi myös juoksemiseen haastetta. Ainakin matalalla askeleella rinttaaville.

Tuonne saisi myös vaikka mitä umpikujia ja muita kikkoja suunnistajan hämäämiseen.

Oli muutenkin hienoja paikkoja:

Sekä vähän taidetta:

Majoitus ihan perus hotellihuoneessa. Huomaa, että ollaan urheilijoita.

Lopuksi sitä suunnistusta. Maasto oli mahtavaa, eikä haitannut sekään, että olen sielä kerran aikaisemmin Pyrinnön leirillä suunnistanut. Suunnassakulussa tuli pikkuvirheitä, muuten sujui.

Perhoset ovat iskän ratametsuroimia.

Vähän on tuo suunnistus epävarmaa, joten huomisen kisaan lähdetään matkaan rennosti nautiskellen. Pitää myös toivoa, että reeni ei paljoa paina jaloissa. Toisaalta, jos painaa, ei tule ainakaan juostua liian lujaa.

Näihin tunnelmiin... Näkemiin.

Maximum attack

Niin sanoi Markku Alen. En osaa pistää ton een päälle sitä hipsukkaa, vaikka ATK-nero olenkin.
Maximum Attack on myös viikon teema. Eli paljon reeniä ja kunnon hyökkäys päälle.



Ei kyllä nyt juttu luista... Koulussa on hyviä ideoita mitä kirjoittas, mutta kun on ryhdyttävä tositoimiin niin pää on aivan tyhjä.

Tarkoitus olisi muuten laskea juttujen taso sinne ekan tekstin tasolle, niin tulisi enemmän tavaraa. Tämä on ainoita asioita, joissa määrä korvaa laadun. Ja onhan se eka teksti hauskempikin, kuin jokin tylsä ja asiapitoinen.

Tarkoitus olisi muuten myös lähteä ensi viikonlopuksi Turkuun leireilemään. Tiedossa olisi myös joku paikallinen rinttiviesti sarjassa H/D 18-21 Pyrsän kakkostiimissä. Olen aloittajana, joten kannattaa seurailla tuloksia ja odottaa jättijytkyä. Taikka sitten jotain aivan vastaista.

Kuntokin vaikuttaa ihan kohtuulliselta päivästä riippuen. Reenaankin on päässyt joten mikäs tässä ollessa. Lauantaina tuli käytyä suunnistelemassa ilman kompassia pitkälenkki iskän kanssa Kisapirtin maastoissa. Tuli tehtyä samalla hyviä huomioita.

Illalla lähdenkin reenaamaan yösuunnistusta. Sitä kandeekin reenata, että pärjää SM-yössä ja tulevaisuuden Tiiumilassa sekä Jukolassa. Tiiumila voi kyllä kutistua kaksiosuuksiseksi kun kerran Ruotsissa se kilpaillaan. Kolmosen juoksijoille annetaan nääs jonkin lyhyen väliosuuden kartat. Ite reenissähän on kova taso, sillä sielä on kuulema jotain paikallisia staroja. Saa ainakin hyvät peesit, jos rastit ei löydy. Viime reeneissä kyllä löytyi, joten luottavaisin mielin matkaan.

Reeniohjelmakin tuli löydettyä netistä. Tai onhan se tullut löydettyä jo aiemmin, mutta nyt alan vasta toteuttamaan. Löytynee täältä .

Mutta nyt syömähän, jotta jaksaa urheilla.

Pettymyksien testijuoksusta huikeaan treenifiilikseen

Lauantaina tuli korkattua tämän talven testijuoksut omalta osaltani. Ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Taktiikka kyllä toimi. Vedin niin lujaa kuin jaksoi ja hyydyinkin jo Rosendhalin kohdalla. Positiivista on se, että jalat olivat rajoittava tekijä eikä keuhkot taikka muu roppa. Osa ainakin johtuu talven reenitauosta, mikä olikin arvattavissa. Myös torstain sekasopalla oli todennäköisesti osaa asiaan. Eli ei ollut ihan tuoreimmat jalat.

Fiiliksen onneksi sai nousemaan kotileirillä. Oli kyllä ihan hyödyllisiä juttuja käsiteltävänä ja asioita tuntui tarttuvan mukaan. Nyt pitää vain kehitellä tuota kisoihin valmistautumistyyliä. Loppukaudesta oli jo hyviä tuloksia sillä saralla, joten hyvällä tiellä ollaan.

Niinkuin otsikosta näkee, nyt on hyvä reenifiilis päällä. Se onkin hyvä, sillä nyt on tarkoitus tehdä mahdollisimman kova reeniviikko. Tarkoitus olisi myös saada myös suunnistustuntumaa päälle. Koevikko tukee (yllätys, yllätys) nyt hyvin ammulenkkeilyä. Huomenna koulu alkaa 12:15, torstaina loppuu 11:30 viimeistään ja perjantai on täysin vapaata.

Kauden pääkisojakin on tullut mietittyä. Henkilökohtaisella puolella se on sama vanha SM-pitkä. Myös SM-yö kutkuttelee jonkin verran mielessä.Viestipuolella taas Ungdomens 10-mila. Nyt on vaan keksittävä välietappeja kevätpuolelle. Kausi starttaa Pyrinnön pääsiäisleirin yhteydessä.

Karttapuolikin edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tuli vaihdettua parempaan ohjelmaan, joten pitää vähän säätää tuota alkuperäistä ilmaisella tehtyä tuotosta. Viikkarin teen vuorostaan täysin uusiksi. Se sopii myös hyvin harjoittelualustaksi.

Sellasta täällä Pohjantähden alla. Kun koeviikko on selätetty, tarkoitus olisi ruveta taas lukemaan jotain sivistävää.

Perus mättöä...

Eipä ole mitään erityistä tapahtunut vähään aikaan. Viime viikko oli hiihtolomaa (vaikka lunta ei kyllä ollutkaan) ja se sopi urheilulle. Eli reeniä tuli. Terveenäkin pysyttiin, joten jäätiin reilusti plussalle.

Tänään alkoikin koeviikko koulussa. Heti aamusta oli n. 45 min pitkä biologian koe, jonka jälkeen kotiin. Ennen puolta kymmentä olitiin jo kotona koulusta! No, se sopiikin urheilijalle. Vuorossa oli siis lenkki. Tuli lähdettyä juoksentelemaan Saarenmaantielle. Yhteensä tuli juostua 1:25 muuttuvalla tahdilla eli välillä hiljempaa, välillä lujempaa ja myös jonkin verran vetoja. Juoksu kyllä tuntui kevyimmältä aikoihin. Sehän sopi.

Viikonloppuna olisi tiedossa kotileiri ja testijuoksu. Mitään tavoitteita ei siihen ole. Taktiikka kylläkin:
Aluksi niin lujaa kuin pääsee, lopuksi niin lujaa kuin jaksaa.

Suunnistuskauden alkua odotellessa...

Takaisin kehään

Nyt on sairaus selätetty. Maanantaina tuli käytyä seuran lihashuoltoreeneissä ja keskiviikkona hiihtäjien olympiamitallin siivittämänä tuli lähdettyä lenkille. Oli muuten MAHTAVAA viihdettä seurata hiihdon jännitysnäytelmää terveystiedon tunnilla. Torstai lepoa ja perjantaina lenkki.

Tänään tuli alotettua suunnistusreenaaminen seuran reenillä Nääshallilta. Reeni sisälsi kolme suunnistusta. Matkaan lähdettiin pareittain ja kahdella ekalla lenkillä toinen teki oikeanpuoleisen ja toinen vasemmanpuoleisen reitinvalinnan. Vähän oli takkuamista suunnistuksen osalta. Ei oikein pysynyt homma edessä. No en ole suunnistanut tämän talven aikana kuin kerran aikaisemmin, sekin metsässä. Fyysisesti, ei kuvainnollisesti

Osa 1:

Eka osa meni ihan hyvin. Itselläni oli vasen reitinvalinta tällä lenkillä. Virheitä ei tullut, mutta suunnistus ei pysynyt edessä.5-6 välillä en muista ihan tarkkaan miten menin.

Osa 2:

Tälle radalle minulla oli oikeanpuoleinen reitinvalinta. Nyt tuli sählättyä kolmosen paikkeilla ja otin tuplahylsyn. Ysille mennessä meinasin sählätä. Muita virheitä ei tullut ja suunnistus rupesi myös pikkuhiljaa sujumaan.

Osa 3:

Nyt oli vapaavalintaiset reitinvalinnat. Suunnistus sujui jo melko hyvin. Virheitä ei tullut eikä hylsyä.
Reeninä oli hyvä. Nyt kun on taas terve, niin pitää ruveta panostamaan taas itse suunnistamisen reenaamiseen.


Karttaakin on tullut taas pyöriteltyä ja se onkin jo tosi hyvällä mallilla.

Vielä puuttuu osa pohjoisesta omakotialueesta sekä asuinalue koulun pohjoispuolelta. Muuten pohjatyö rupee olemaan valmista. On tuo kieltämättä aika hauskaa touhua.

Muuten ei olekkaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Koulua ja semmosta.... Ei mitään mainitsemisen arvosta. Tai sainhan minä yhden pienoismallin pitkästä aikaa valmiiksi. Edellinen valmis taitaa olla viime kesältä, ellei peräti keväältä. Vois laittaa joku päivä kuvaa tulemaan tänne.

Mutta ei muuta. Pysykää kanavalla... Tai jos ei kanavalla, niin käykää ainakin aika ajoin tsekkaamassa. :P

Vois lukee Tuntemattoman sotilaan koeviikon jälkeen.

"Pettymyksetkin ovat elämyksiä"

Viime viikon perjantaina tiesin jo sen tapahtuvan. Kaikki merkit viittasivat siihen. Myöhemmin, kun olen asiaa miettinyt, tulin siihen tulokseen , että torstainakin oli havaittavissa sen suuntaista. Perjantaina merkit kuitenkin olivat niin vahvat, että osuin oikeaan. Lauantaina olinkin sitten jo flunssassa. Nenä tukossa ja kurkku limainen sekä kipeä. Ja samalla sairauden tiellä ollaan vieläkin, vaikkakin tänään on paras päivä olon suhteen kuluneen viikon aikana. Ensi viikolla uskon pääseväni jo reenamaan. Viimeistään lomalla. Pitää muistaa SP Fincken sanat: "Pettymyksetkin ovat elämyksiä".

Paljoa muuta ei sitten ole tapahtunutkaan viime aikoina. Karttaa on tullut väännettyä ja se näyttää kyllä ihan kohtuulliselta. Enää pohjatyötä on tekemättä varmaankin 1/3. Sitten pääsee maastoon. Tai ei se kyllä mitään maastoa ole.

Ensi kauden ohjelmaakin on tullut taas hieman mietittyä. Finin skippaan. Niihin aikoihin voisi käydä mökillä mehtätöissä ja reenaamassa. Voisi samalla käydä juoksemassa viime vuoden Nuorten-Jukolan osuuteni. Jos saisi paremman suorituksen. Ja minulla on vahva usko, että mökin seudlta voisi löytyä hyvää reenimaastoa SM-pitkiä ajatellen.

Sää näyttää muuten muuttuvan hyväksi suunnistamista varten. Ei tartte rämpiä umpihangessa, vaan voi juoksennella kuivahilla kankahilla. Ja auttaahan se kartanteossakin, kun ei tartte kaivella niitä kohteita lumen alta.

Mutta jöö... Ei taida irrota tänään enempää juttua. Kahtellaan sitten myöhemmin lissää, kun oon terve ja pääsen reenaan.

Lentelyä...

Tuli vähän lennettyä fsx:ää...

"FINNFORCE 122 cleared to land  rwy 12"

"Cleared to land  rwy 12 FINNFORCE 122 "

Ja samaan aiheeseen liittyen muutama kuva FinnSpring 2012 -kisareissulta:

Itsenäisyyspäivän paraati Tampereella vuonna Hawk ja Hornet

Ja lopuksi kaksi Pirkkalasta:

Meni rajaus vähän tiukille kuvatessa

Ja jotta se urheilu ihan unohdu:
http://www.domarstigen.se/doma/show_map.php?user=palmis&map=1578
Ens kesän Ungin lähiseudulta kartta. Ihan nättiä.

Illalla ois tarkotus mennä juosten pelaan säbää.

Rankkaa reeniä...

Tuli taas tehtyä kuntopiiriä. Oli ihan hauskaa ja rankkaa kuten kuuluu. Oli kovin reeni sitten loppukesän mäkivetojen. Enempää ei ole ehtinyt tehdä, sillä eka oli tärkeitä kisoja, joihin himmailtiin. Nuorisoviestin aikaan jo sairastuin, joten tuli taukoo. Hetki sairasteltiin, jonka jälkeen pari viikkoa urheiltiin, kunnes todettiin myko.

Onneksi kuitenkin on jo päästy normaali rytmiin. Tai melkein normaaliin. Pikkasen on tehtävä hommat kevyemmin. Oli kyllä mahtava tunne kun kaikki paikat oli reenin jälkeen kipeät. Palkittin itteni siittä hyvästä suklaalla. Maistu sekin hyvältä.

Tuli viikolla vähän kateltua tuota SM-Pitkien vuosimallia 2014 vanhaa karttaa ja kuvia maastosta. Jonkin verran näytti olevan puskaa, mäkeä sitäkin enemmän. Pitää tehdä paljon mäkireeniä, että saa sen plaketin otettua =P . Ja kyllähän nyt tietenkin pitää reenata itse sitä suunnistustakin. Maastoon palatakseni: Uskon KuUS-rastien maaston vastaavan osittain pitkien maastoa, etenkin mäkien päälisien osalta, joten pidän KuUS-rasteja yhtenä tärkeänä etappina pitkiä varten.

On tullut harrastettua muutakin suunnistukseen liittyvää. Alla on nimittäin muutama karttarojekti. Ruottinlaiva ja sprinttikartta Karosesta. Molemmat ovat harjoitustöitä, joten laatu on mitä on. Ruottinlaiva olisi tarkoitus saada valmiiksi Ungi-reissua varten, mutta Karosella ei ole mitään aikataulua. Karonen on kyllä ollut tässä viime aikoina pää rojektina. Muutama kuva:

Koko alue. Kartta laajenee koiliseen omakotialueelle.

Tämä alue rupee olemaan pohjatyön osalta melko valmis.
Pian pääsee maastoon katselemaan.

Omakotialueen lounaiskulma.

Eli tollasta on tullut oppitunnn.... tai siis välitunnit väännettyä. Kahtoo mitä tulloo. Vai tullooko yhtään mittään (tota lauseparia on kyllä tullut käytettyä jonkin verran...)
Mutta semmosta. Toivotaan, että kovat pakkaset loppuu, niin pääsee lenkille.

Ps. Pörsi ja Gölski, missä viipyy päivitykset?

Rokuliviikko

Tällä viikolla minulla oli rokuliviikko, mikä tarkoittaa lepoa. Rokuliviikon pitäminen on mahtavaa: ei tarvitse suunnitella päivän tekemisiä pikkutarkasti, jotta saa kaikki päivän reenit tehtyä ja saa paljon vapaata aikaa tehdä kaikkea muuta. Rokuliviikon aikana voi todellakin nauttia!

En rupea kylläkään kertomaan rokuliviikon eduista ja tarkoituksesta kuten Gustav Bergman teki tekstissään.

Mutta asiaan... Tarkoitus olisis hieman kertoilla menneiden viikkojen tekemisistäni (on kyllä hieman ristiriitainen tuon edellisen lauseen kanssa).

Pakkasten alettua lenkittely jäi, sillä keuhkot eivät tunnu tykkäävään kylmästä. Eli siis siirryttiin kuntopiirin tekoon, vaikka sekin oli aika vähäistä. Eniten tuli harrastettua akkujen lataamista, jotta jaksaa sitten reenata, kilpailla ja tietenkin menestyä.

Viime viikonloppuna tuli jännitettyä rallia. Pienoinen pettymys oli Hirvosen keskeyttäminen viimeisellä pätkällä. Pitää kuitenkin muistaa, että pettymyksetkin ovat elämyksiä, kuten SP Fincke kirjoitti joskus blogissaan. Rallia tuli myös ajettua tietokoneella iskää vastaan, mutta kisa päättyi toiseksi viimeisellä EK:lla ulosajoon.

Paljoa muuta ei tullutkaan tehtyä. Vähän kuntopiiriä :P

Eilen kävin sitten rikkomassa lenkkitauon. Semmonen 1:40 tuli hölkkäiltyä. Oli mukavaa, kun taukoa tuli se päivä alle kaksi viikkoa. Tänäänkin tuli tehtyä se 1:30, joten hyvältä näyttää. Valitettavasti pakkaset näyttäisi alkavan taas puolivälissä viikkoa, joten on reenattava alkuviikko sydämmen kyllyydestä.

Vähän on tullut suunniteltua ensi kauttakin. Kauden korkkaan näillä näkymin FinnSpringillä. Siittä seuraava varma on KuuS rastit (Pitäisi olla muuten MAHTAVAA maastoa tiedossa! Innolla odotan) Sitten vähän EsEmmiä ja sen jälkeen todennäköisesti Fin5. Finin jälkeen Ungi, jonka jälkeen kauden päätavoite eli SM-Pitkä. Pitkän jälkeen SM-yö ja bonuksena (jos on terve) SM-Erikoispitkä. Eli tollasta settiä ois tarjolla. Kahtoo mitä tulloo. Vai tullooko mittään.

Nyt tuli näköjään vähän tylsempi juttu. Siispä pieni ekstar.

Moni on kysellyt miksi minä olen niin kova, vaikka minua ei näy aina reeneissä. No tässä olisi vastaus:

"Ammattilainen" valmistautumassa töihin omassa metsässä mökillä.

Eipä teidänkään nyt enää tartte ihmetellä, koska salainen ase on paljastettu. Toi on nääs ihan kohtuu rankkaa (mutta hauskaa) hommaa. Ja ainahan voi lisätä haastetta vaihtamalla vesuriin. Niinhän ne suomalaiset huippu-urheilijatkin ennen menestyivät metsätöitä tekemällä. Sen päälle vielä aamu- ja iltalenkki.

Mutta tollasta täällä Pohjantähden alla.

Lunta tupaan...

...,mutta onneksi vain kenkien mukana. Eli takatalvi iski myös tännekin. Tarkoitus olisi ollut tehdä paljon suunnistusta niin kaun kuin metsät ovat lumettomia, mutta ei näytä nyt oikein onnistuvan. Tai voihan aina kaivaa kaapista vanhat puusukset sekä marssikompassin ja suunnata metsään leikkimään sissiä. Pitäisi vain ensin olla ne puusukset. No, ehkä pitää vain viritellä suunnistussimulaattori toimivaksi ja tehdä sillä kaikki suunnistusharjoitteet.


Eilinen pitkä-lenkki typistyi lyhyemmäksi ja siirtyi illaksi, sillä mummo ja pappa poikkesivat meillä. Siirtyminen saikin reenistä kunnon seikkailujen yön. Vie 100-0 SK:n samaa nimeä kantavat kisat.

Oli pimeä ja satoi lunta. Väkeä oli liikkeellä viiden jälkeen vain muutama. No mikäs siinä, olipahan vähän ohiteltavaa. Matkan kääntöpaikkana oli Kisapirtti. Kangasalan puolelle päästyäni mietin ensimmäisen kerran, mitä mahtaa noissa metsissä piileskellä. Linjalla juostessa lumisade kiihtyi ja jännitys tiivistyi. Mitä vaanisi pimeydessä linjan toisella puolella? Mitä vaanisi tien vieressä sankan kuusikon kätköissä?

Linjalta käännyttäessä pirttiä kohden on pieni, mutta äänekäs, puro. Hieman ennen puroa rupesin kuuntelemaan huminaa. Polulta kuusien takaa oli siis varmaankin tulossa pyörä. Polun kohdalla säikähdin, että mikä oikein ääntelee, kun pyörää ei näy missään. No, se olikin vain se puro. Mutta jännitys oli melkein huipussaan.

Pirtille päästyäni pysähdyin kuuntelemaan. Täysi hiljaisuus. Yht äkkiä metsästä kuuluu paukahdus. Rupean hokemaan mielessäni: "Toivottavasti se on vain pakkasen paukauttama puu". Pirtiltä alas rullaillessani vauhti on kuitenkin hieman kovempi. Onneksi linjan alussa tulee vastaan ihminen. En siis ole ihan yksin.

Linjan puolessa välissä, hieman ennen käyrää mäkeä, linjan alta kuuluu rytinää. Hiljennän vauhtia ja kuuntelen. Ääni vain jatkuu. Katson linjalle päin ja olen näkevinäni jonkin harmaan eläimen juoksevan pitkin linjaa. Hermoni pettävät ja aloitan vetoharjoittelun. Rullailen sen minkä kintuistani pääsen mäen alle ja pysähdyn mäen alle. Minua ei kai seurata. Pidän verkkaista vauhtia kunnes pääsen Tampereen puolelle ja asutuksen lähelle.

Hengissä kuitenkin selvittiin. On tuo urheilijan elämä jännittävää. No taas ollaan yksi askel lähempänä menestystä.

Mutta olen minä keksinyt suunnitelmia normaalillekin elämälle. Josko sitä pääsisi joskus tänne opiskelemaan. Arizonassa on sitäpaitsi hyvä reenata talvella. ;)

Aloitus

Piti itsekkin tehdä tälläinen blogi, koska kaikilla huipuilla on. Mutta asiaan...

Nyt näyttäisi myko olevan takan. Pari viikkoa on tullut reenattua ja kone on alkanut käynnistymään. Reenit ovat olleet kevyitä ja pitkät lenkit on tullut tehtyä mettässä poluilla maksimaalisen nautinnon takaamiseksi.

Voin melkein lyödä vetoa, että tuosta ei saa mitään selvää taikka sitä ei saa suurennettua. Mutta koittakaa.

Uskallauduin tänään siis suunnistamaan legendaariselle Kisapirtin kartalle, paikallisten (siis ainoastaan minun) kesken Välimetsä. Tuohan kartta ei muuten edes ole Tampereelta vaan Kangasalta :P . Mutta siittä uskaltamisesta. Tuollahan sijaitsee venäläisten mafioosojen kokoontumispaikka, vanha takomo taikka sulattamo tai mikä lie se nyt onkaan (kartassa kiellettynä alueena), sekä hullun mummon mökki (maalin kohdalla). Kaiken huipuksi noitten ohi on aina mentävä meiltä päin tullessa...

Mutta itse reenihän oli ensimmäinen kunnon suunnistus pitkään aikaan. Juoksin kokeilumielessä äitin levykompassilla. Jonkin verran tuli noita virheitä. Rasteilla ei ollut rahan puut... eikun haasteen lisäämiseksi rasteja. Mukavaa oli. Huomiseksi olis suunnitelmissa pitkä lenkki. Tai ainakin pidempi.

Löyty muuten YouTubesta makee ilmailuaiheinen (yllätys-yllätys) video: Täältä löytyy

Sekä tälläinen

Mutta jöö. Vois kirjoitella myöhemmin lissää. Kuten Tuntemattomassa sanotaan: "Ei auta hättäillä". 

Oli muuten hauska kirjoitella, vaikka kukaan ei näitä luekkaan. Vois vääntää huomenna lisää. Jos vaikka keksii paremman aiheen. Äikässä sain muuten ysin viime jaksosta.

Ps. Pörsi, kengät ei tee huippua.