Tautia kerrakseen

Niin siinä kävi jälleen kerran niin, että tauti pääsi yllättämään juuri kun olin pääsemässä vauhtiin. Pari päivää olen ollut tekemättä mitään ja samalla jäi AM-pitkäkin väliin. Väliin jäänyt kisa ei harmita, mutta tekemättömät reenit harmittavat. Etenkin kun ne olisivat tehneet aika lailla terää ennen syksyn SM-putkea. No ei auta itku markkinoilla. Onneksi tauti iski tässä vaiheessa eikä vasta kahta päivää ennen SM-pitkiä kuten parina edellisenä vuonna on ollut tapana. Nyt on mahdollista parantua hyvään kuntoon ennen syksyn pääkisoja.

Tässä sairastaessa on hyvin kerennyt harrastamaan tavotteiden asettelua. SM-pitkillä tavoitteena on A-finaali ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että siihen on jopa ihan realistiset mahdollisuudet, yllätyssairastumisesta huolimatta. Viestiin lähdetään hakemaan kauden parasta viestijuoksua. Rintillä ei ole niin väliä, koska se ei ole ollut todellakaan vahvuuteni tänä kesänä. Yössä ja EP:llä pitäisi sitten tehdä virheettömät suoritukset. Toivottavasti tauti tulee nopeasti selätetyksi, jotta pääsisi takaisin sorvin ääreen.

Suppakuuri

Viime viikonloppuna kilpailtiin legendaarinen Lahti suunnistus. Oma kalenterini näytti tyhjää kyseiselle viikonlopulle, joten matkaan tuli lähdettyä. Tavoitteita en asettanut korkeiksi, vaan lähdin enemmänkin reenimielellä matkaan.

Lahden maastot ovat aina olleet mielenkiintoisia ja monipuolisia, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Lauantain keskarilla alkuun tarjottiin tiukkaa supikkoa ja loppuun nopeaa sekä melko tyhjää tasamaata. Kisasta selvisinkin hyvin ja virheettömällä suorituksella irtosikin yllätykseksi toinen sija.

Sunnuntaina vuorossa oli pitkämatka, joka ei omalta osaltani mennyt aivan niin hyvin kun lauantai. Suunnistuksen osalta ainoat haasteet olivat pitkien välien toteutuksissa, mutta fyysisesti kulku ei riittänyt alkuunsakkaan.

Kokonaisuus loppusyksyä ajatellan näyttää hyvältä. Rastit tuntuvat löytyvän ja fysiikkaakin saa vielä kehitettyä. Nyt on vain saatava alle pidempää reipasvauhtista juoksemista ja lisäksi voimaa kroppaan. Seuraavana harjoituskisana toimii AM-pitkä Hämeenlinnassa. Katsotaan kuinka tilanne lähtee kehittymään.

Paluu

Yli vuosi on kulumut viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua siinä välissä. On tullut juostua suunnistuskisoja, reenattu, suoritettu varusmiespalvelus... Lista voi jatkua ikuisuuksia. Pääpaino on ollut muussa kuin urheilussa, joten on aivan luonnollista, että blogi on viettänyt hiljaiseloa. Nyt uuden ajan koittaessa onkin hyvä kaivaa pölyyntyneet lenkkarit sekä haalistunut kynä kaapista ja palata elämän perusasioiden äärelle. Koittaa Isojen Pyssyjen paluu.

Vaikka paljon on tapahtunut ja moni asia muuttunut, on silti moni asia pysynyt samana. Optimi kesto on edelleen 3:20, Tipasojalla on priimaa ja kunto kasvaa harjoittelemalla. Nyt siis reeniä alle ja katsotaan siinä sivussa, mihin suuntaan tämä blogi alkaa kehittymään.