Seikkailujen yö

Kuten otsikosta voi päätellä, on viime aikoina tullut yösuunnistettua. Kyse ei kuitenkaan ole Kangasala SK:n järjestämästä yökisasta, vaan ihan oikeista SM-karkeloista. Tekeminen oli kyllä oravapolkutasoa, muta näillä pohjilla se ei ollut mikään ihme. Ykköselle tein virhettä noin 10 minuuttia ja neloselle viisi. Loppu tuli rauhallisella vauhdilla melko hyvin. Virhe tapahtui oikeastaan jo siinä, kun edellinen (pieleen mennyt) yöreeni on keväältä. Koko vuodelta yösuunnistusta on siis noin tunti. Syksyn yöreenit saivat väistyä YO-kirjoitusten tieltä.

Kausi on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että kisoja on jäljellä tasan kaksi kappaletta. Ensi launtaina juostaan erikoispitkää matkaa Jämillä ja 18. päivä ensi kuuta mitellään saman matkan Suomen mestaruuksista Vehkalahdella. Mielenkiintoiset ja rankat kisat ovat edessä. Kisoissa on tarkoitus tehdä rentoa työta ja nauttia joka kilometristä. Erikoispitkä sopii meikäläiselle tosi hyvin, sillä matkaa on sopivasti ja yhteislähdöllä lähdettäessä tuppaa olemaan muutakin porukkaa matkalla samalle rastille. Jämillä on kaiken kruunuksi todella hieno maastoa jolkottaa menemään. Saa siis nähdä kuinka kisoissa käy.

SM-viikonloppu

Menneenä viikonloppuna kilpailtiin SM-mitalleista niin sprintissä kuin viestissäkin. Itselle sprintissä tuli perus sprinttisuoritukset. Karsinnassa tekeminen riitti A-finaalipaikkaan, joten tavoitteet toteutuivat. Finaalikin meni muuten hyvin, mutta kakkoselle ajoin katiskaan. Ilman virhettä sijoitus olisi ollut 18.

Viestiin olin toivonut aloitusosuutta ja se minulle tulikin Pyrinnön kolmosesta. Lauantai-iltana joukkoeisiin tuli kuitenkin poisjääntien johdosta muutoksia ja löysinkin itseni kakkosen aloittajan roolista. Rehellisesti sanottuna en olisi tuota ylennystä kaivannut, sillä tavoitteena oli päästä juoksemaan paineetta ja nautiskellen kolmosessa. Uskoin, että en ollut pätevin tuohon rooliin. Toisin taisi kuitenkin käydä, onneksi.

Sunnuntaina tuli nimittäin varmastikkin kauden paras suoritus. Epävarmuus kukistettiin automatkalla hyvällä musiikilla. Kisapaikalla olo tuntui rennolta ja vielä kun NuJu:n onnistuminen palautui mieliin, olo oli melko hyvä. Verkkailut oli perussettiä. Yritin keskittyä omaan tekemiseen ja unohtaa muut. Päätin lähteä nauttimaan.

Paukusta lähdettäessä luin koko peltopätkän karttaa ja metsään siirryttäessä parantelin asemia. Koolta pikku pätkä tietä ja sitten pienemmällä porukalla mettään muiden jatkaessa edemmäksi. Letkassa olin ihan ensimmäisten joukossa. Juoksu tuntui hyvältä ja olo varmalta. Pian yhdistyttiin pääletkaan ja lähestyttiin ykköstä. Rastimäelle saavuttaessa näin Parman kakkosen korjaavan vasemmalle ja totesin meidän olevan todellakin liian oikealla. Korjasin perään ja lippu löytyi.

Jonkinmoinen joukko meitä rastin löysi ja jatkoimme matkaa. Yllättävän moni pummasi ihan rastin lähellä. Taisivat olla eri hajonnan miehiä. Meidän letkalla oli sama hajonta, joten seuraavat rastit löytyi mukavasti. Neloselle mennessä moni kuitenkin putosi kartalta ja meinattiin pari kertaa ruveta hakemaan liian aikaisin. Sitten tuli vastaan oja, joko olisi voinut olla ihan hyvin rastin takapuolinen oja. Löin vauhdin nollille ja rupesin hakemaan itseäni kartalta. Letka jatkoi matkaa. Lopulta tulin tulokseen, että olen rastin etupuolella ja jatkoin matkaa. Lippu löytyi seuraavasta mäestä. Valintana tuo oli mielestäni oikea. Jos olisin jatkanut letkan mukana, olisi voinut käydä myös siten, että olisimmekin olleet väärässä paikassa. Tällöin olisi kaduttanut. Nyt letka oli oikeassa ja minä väärässä, mutta toimin kuten aloitusosuudella kuuluu. Nyt tappiota tuli vain noin minuutti.

Nelosen jälkeen vedin melko yksin. Väliaikojen mukaan vauhti oli melko samaa, mitä letkassa menijöilläkin. Tulin siis todella hyvin. Rastit löytyivät ja tossukin nousi mukavasti. Tokavikalle tullessa letkan häntäpää tuli rastille vasemmalta ja sain näköyhteyden. Väliaikojen perusteella olivat iskeneet minuutin pummin, joten pääsin vaihtoon ihan tuntumassa. Seuraavilla osuuksilla oli draamaa ja parhaimmillaan olimme parin sekunnin turvin kiinni plaketissa. Ihan plakettiin tekemisemme ei kuitenkaan riittänyt  ja olimme lopulta yhdensiätoista.

Vaikka plakettia ei tullut, olen kuitenkin todella tyytyväinen sijoitukseen. Esimerkiksi vuosi sitten en olisi tälläisestä sijoituksesta osannut edes haaveilla. Oma suoritus oli koko kauden paras ja tulin vaihtoon 13:ta, parhaana pyrintöläisenä. Eroa viidentenä tulleeseen oli vain noin minuutti. Pystyin hallittuun tekemiseen, virheiden minimointiin ja nautin joka sekunnista. Kestin paineet ja tein juoksun, joka kuuluikin tuossa paikassa tehdä. Koko suoritus vastaa hyvin tätä kautta. Parin vaikean vuoden jälkeen olen onnistuntu nousemaan melko hyvälle tasolle. Monellehan tälläiset tulokset eivät merkkaa mitään, mutta kaltaiselleni puuhastelijalle ne merkkaavat paljon. Loppujen lopuski urheilussa tärkeintä ei ole kaulaan ripustettava metalli, vaan kokemukset ja elämykset.

Kuluvaa kautta ei olekkaan enää paljoa jäljellä. Kaksi starttia, SM-yö ja -erikoispitkä, sekä mahdollisesti Jämillä AM-erikoispitkä. Sitten edessä onkin sarjanvaihto 20-vuotiasiin herroihin. Ensi vuonna onkin tarjolla hieman erillainen kausi ja vuosi, mutta siittä myöhemmin lisää.

For A Better Day

Nyt kun tauti on selätetty ja alla on pari reeniäkin, voi ruotia tulevaa ja hieman mennyttäkin. SM-pitämatka jäi siis väliin flunssan vuoksi. Otin asian yllättävän kevyesti, liekö ikä tuonut kypsyyttä. Jälkeenpäin pientä harmitusta ovat toki aiheuttaneet menetetyt rankipisteet. Kahdessa viikossa rankisijoitus putosi huimat 20 sijaa. Keskinkertaisella suorituksella olisi pudotusta tullut maksimissaan vain 10 sijaa.

Vastoinkäymiset ovat selätettäväksi ja niiden jälkeen urheilu tuntuu tuplasti mukavammalta. Eilen tuntuikin mukavalta antaa kevyttä kyytiä nastareille iltarasteilla Julkujärvellä. Samalla tuli korkattua iltarastikausi. Viime kerrastahan taisi olla aika lailla vuosi aikaa.

Ensi viikonloppuna on vuorossa SM-sprintti sekä -viesti. Rintissä tavoitteena on edelleen paikka A-finaalin, vaikka karsiutuminen ei näillä pohjilla pettymystä tuotakkaan. Aina kuitenkin pitää yrittää ja ikänä ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Välillä voi käydä tuurikin. Viestissä toiveena on aloitusosuus. Yhteislähtöihin on ihan mukavat pohjat tältä kaudelta ja porukassa tossukin nousee. Maasto sopii itselle melko hyvin, vaikka suota voisi olla hieman vähemmän kuin mitä vaikuttaisi olevan tarjolla.

Hyvä maastohan on sellaista mukavaa avokalliota tai kangasta. Ei todellakaan mitään hämäläistä pusikkoa. Jos jotain konkreettista esimerkkiä kaipaa, niin kannatta kaivella esiin Louna-Jukolan tai WOC 2013 pitkien kartta. Jos maasto on puskaa, niin sillon sen puskan pitäisi mieluiten olla poikittain maassa. Eihän se silloinkaan ole mukavaa juostavaa, mutta metsä on ainakin hoidettua. Lämmittää lovasti tälläisen harrastelijametsänhoitajan sydäntä.

Tossa nyt varmaan tuli kerrottua kaikki kertomisen arvoinen. Viikon loppuna nautiskellaan ja sitä rataa.

Kun joulua ei tullutkaan

Juuri kun olin istumassa jouluruuista notkuvaan pöytään, radiossa sanottiin joulun olevan peruttu. Äiti heitti jouluruuat roskiin ja isä kuusen ikkunasta pihalle. Minua harmitti.

Tähän tapaan mimulle kävikin. Viikonlopuksi oli tarjolla yhdet kauden hienoimmista maastoista ja virekkin vaikutti hyvältä. Matikantunnilla kurkussa kuitenkin alkoivat tuntemukset. Muutamaa kikkaa yritin ja ne eivät auttaneet. Tälläisessä tilanteessa mikään ei yleensä tuppaa auttamaan. Vähän kuin katsoisi junaonnettomuutta hidastettuna. Väistämätön lähestyy ja millään sitä ei pysty estämään. Flunssa siis iskee.

Nyt vain jännitetään kauanko tässä menee. Ihan hyvin voi mennä viikko tai kolme viikkoa. Pitkänmatkan tavoitteen voi ainakin merkitä epäonnistuneeksi. Pahimman skenaarion sattuessa kohdalle sama pätee sprinttiin ja ehkä viestiinkin. Nyt voi vain odottaa.



Kun hopealintu ei lentänytkään
Kun aurinko ei paistanutkaan
Kun musiikki ei soinutkaan
Kun jäljelle jäi vain muistot