Onko Marssissa lunta, ja muita elämän suuria kysymyksiä

Tuli eilen illalla funtsittua. Yleensähän tuota päätä tulee parhaimmiten käytettyä silloin, kun uni ei meinaa tulla silmään. Tai eihän silmät kyllä nukkumiseen liity. Kukahan tuonkin sanonnan on keksinyt...

Mietin miksi asiat on tehtävä kuten aina on tehty. Tai miksi ei voi päästää irti jostain vanhasta, jolla ei enää ole mitään merkitystä. Mietiskelysession päätteeksi päätinkin päästää irti kaikesta vanhasta ja menetetystä, kaikesta hävitystä ja kärsitystä. Suuntaan katseeni tulevaisuuteen ja nautin elämästä täysillä.

Nythän asiat ovat nimittäin sillä mallilla, että SM-pitkille on aikaa jäljellä viiden yön verran. Kunto on ihan mukava ja suunnistuskin vaikuttaa sujuvan. Raaseporiin, tuonne rannikkojääkärien kotikuntaan, on kuitenkin suunnattava jälleen suunnistus edellä. Ei siis pidä lähteä juoksemaan tykkijuoksua tai yrittämään rankipommia. Suunnistuksen on oltava hauskaa ja silloin se sujuu. Hommasta on nautittava. Se on vuosien varrella tullut opittua.

Pelkkää nautiskelua ei tämä touhu kuitenkaan voi olla. Liiton Irma osaa kertoa, että meikäläisen paras sija SM-kisoissa on 13. ja se on saavutettu pari vuotta sitten SM-yössä (joskushan olinkin oikea Yö-pyssy). Tuosta on lähdettävä parantamaan. Ei nyt ehkä vielä tänä vuonna, vaikka kaiken mennessä nappiin se voi olla mahdollista. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen.

Tälle kaudelle tavoitteet ovat nämä:

SM-pitkä: paikka a-finaaliin
SM-sprintti: paikka a-finaaliin
SM-viesti: kauden paras viestisuoritus
SM-yö: virheetön suoritus (tällä muuten voi olla yllättävän korkeella)
SM-ep: kauden parhaimpiin kuuluva yhteislähtösuoritus

Noissakin on savottaa ihan riittävästi, mutta eiköhän se siittä.

Kun kaikki käy kuin tanssi

Viime viikonloppuna tuli siis juoksenneltua elämäni viimeistä kertaa Nuorten Jukolassa. Tavoitteena oli saada hyvä maku suuhun ja tällä kertaa tavoitteet toteutuivat paremmin kuin hyvin. Ankkuriosuudelle säntäsin yhteislähdössä matkaan. Juoksu kulki mukavasti ja ykköselle mennessä johdin jopa koko yhteislähtöä. Muutenkin pysyin hyvin porukan kärkimenijöiden perässä. Yksi koukku mahtui mukaan, mutta ei se haitannut. Osuusajoissa olin 20.

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa kohti syksyn SM karkeloita. Viikon päästä pitkääämatkaa Raaseporissa ja kolmen viikon päästä rintti ja viesti. Näitä seuraa vielä yö ja sitten joskus EP. Raaseporia ajatellen olo on suunnistuksen kannalta tosi luottavainen. Maastohan vastaa aika lailla NuJua. Vähemmän teitä ja korkeuserot hieman suurempia. Lisäksi vähän pienipiirteisempää. Nuo avokalliokisat ovat kyllä menneet koko kauden hyvin eli NuJu ei ollut yksittäistapaus.

Viestissä olisi tarkoitus yrittää avaajaksi. Sen verran hyvässä yhteislähtökunnossa koen olevani. Tästä syystä EP on myös korkealla listassa.

Tavoitteita en ole erityisemmin syksylle asettanut. A-finaalissa kun olisi jokaisessa kisassa. Pitkillä olisi kyllä mukava juosta sijoitus 20 parhaan joukkoon. Tähän kyllä pystynkin, jos vain pää kestää. Tärkeintä on kuitenkin nyt pysyä terveenä. Tuota flunssaa kun tuppaa olemaan liikkeellä.

"Koitetaanhan uudelleen, vänrikki. Kyllä se lähtee." Osa 2

Ennen Ungia kaikki näytti hyvältä. Kaikki oli sitä vielä toisella rastilla. Olin piikissä kuten metsään lähtiessäni. Kolmoselle reitinvalinnan toteutus ontui. Nelosella kaikki kaatui ja iskin pummin. Se oli vain minuutin, mutta Espoon venäläisvahvistus otti minut kiinni. Neljän minuutin takamatkalta 45 sekunnin johtoon. Ilman nelosen pummia olisin vähintään tullut samaan aikaan vaihtoon kuin venäläinen ja ankkurilla olisi ollut parempi tilanne lähteä metsään. Olimme toisia, mutta minulle se oli hävitty hopea.

AM-kisoissa sama tahti jatkui. Pitkällä yksi isompi pummi. Olin kuitenkin neljäs, mikä oli suuri yllätys suoritukseen nähden. Lopullinen niitti oli kuitenkin AM-viesti. Pohjanoteeraus, floppi, mitä näitä nyt on. Toisena matkaan, ynnä muissa maaliin. Kakkoselle raivosin pusikossa sivuun ja myöhemmin heitin kunnon jättipummin.

Ungin jälkeen tämä onkin ollut enempi-vähempi suossa rämpimistä. Tilannetta voisikin verrata Linnan Tuntemattomaan. Olin kuin Kariluoto, joka makaa suossa kykenemättä nousemaan. Torstaina illalla Kaarna kuitenkin lausui minulle nuo otsikossa olevat sanat. Parasta mitä Tuntemattomassa sanotaan. Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Tänään lenkillä fiilis oli huippuluokkaa. Huomenna Nujussa tarjolla ankkuriosuus Pyrinnön kutosessa. Maasto on täydellistä minulle. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Nyt ei ole paineita. On aivan sama olenko osuusajoissa kuudes vai kuudeskytä. Virhettä ei kuitenkaan tule. Nautin joka hetkestä juostessani elämäni viimeistä kertaa Nuorten Jukolassa.