sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Talvisota

Eilen herätessäni jouduin toteamaan talven tulleen. Maa oli lumen peittämä ja sitä satoi edelleen. Päivän testijuoksu oli saamassa uuden hidasteen. Haittaisiko se?

Aamupala kiskottiin normaalisti naamariin. Ehkäpä siinä ohessa hieman harmiteltiin vallitsevaa säätä. Aamupalan jälkeen oli aika luonnollisten toimien ja pakkaamisen. Tavaraa saikin mättää reppuun yhtä paljon kuin sotaan lähtiessä, sillä olihan juoksun jälkeen ohjelmassa kotileiri.

Automatkalla oli aikaa kerätä henkistä kapasiteettia iskua varten. Musiikin siihen tarjosi ruotsalaisbändi Sabaton. Pyynikin taistelutantereelle saapumisen jälkeen alkoi verryttely Sabatonin jatkaessa säestystä. Päivän teemabiisiksi nousikin sään johdosta Talvisota.

Verryttelyn jälkeen siiryttiin rinta rinnan lähtöviivalle. Lähtöhuuto kajahti ja juoksu alkoi. Selät valittiin ja vauhtia haettiin. Ensimmäisissä mäissä väki oli kasassa, mutta kesäteatteri ohitettiin jo löyhässä jonossa. Itse nappasin Purasen ja Kerosen selät. Vauhti ja kulku tuntui hyvältä.

Varalan kieppeillä jaloissa rupesi hieman tuntumaan. Selät eivät kuitenkaan karanneet, vaan niiden perässä pysyi. Vasta portaissa oma vauhti hidastui sen verta, että jäi vetäjistä. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä ihan parhaimmassa mäkivireessä en vielä olekkaan.

Pispalan koulun jälkeen isä-Keronen painoi ohi, mutta jäi sen verta lähelle, että sain apuja. Näkötornin jälkeen pääsi rullailemaan alamäkeen, mikä teki hyvää. Rullailun jälkeen koitti yksi ikävimmistä pätkistä eli hivuttava alamäki Rosendhalille. Nyt se ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta ja se oli yllättävän nopeasti ohitse.

Lopun ylämäkirutistuksessa annoin kaikkeni ja loppukirikin irtosi totuttuun tyyliin. Kello pysähtyi aikaan 0:31:24, joka on uusi ennätykseni.


Ohessa vielä oman yhden kierroksen ajan kehitys. Alhaalla kerrat ja suluissa päivämäärä.